Projektina Minimökki

Yksi pitkäaikaisimmista haaveistani on ollut rakentaa oma talo. Sen unelman myötä kiinnostuin rakennusalasta ja päädyin opiskelemaan rakennustekniikkaa. Olen ottamassa taas askelia kohti tuota haavetta, kun aikeissani on tutustua rakentamiseen käytännössä pienen oman rakennushankkeen myötä. Olen viime kevään aikana opetellut mallintamaan 3D-mallinnusohjelmalla puurankaisia rakennuksia ja suunnitelmia on tullut pyöriteltyä paljon suuntaan ja toiseen.

Suunnitelmissa on siirrettävä off-grid minimökki. Omistusrantatontista on epärealistista haaveilla, kun elän tällä hetkellä opiskelijabudjetilla. Haluan silti kalliiden tonttien perään haikailun sijaan tehdä konkreettisia asioita päästäkseni lähemmäs unelmiani, ja siksi suunnittelin siirrettävän minimökin. Näin voin tarttua suunnittelu- ja rakennustöihin ennen kuin tiedän mökille lopullista sijoituspaikkaa.

Minimökkiin ei tule vessaa tai suihkua, kunnallista vesihuoltoa tai sähköverkkoliittymää. Minimökkiin tulee aurinkopaneeli, keittolevyllinen kamiina, pieni keittiö vesipisteellä, isot ikkunat ja sänky. Myöhemmin loppusijoituspaikkaan on tarkoitus tehdä pihasauna, kompostikäymälä ja terassi. Paikasta on tarkoitus tulla minimalistinen rauhoittumispaikka, jossa pääsee keskittymään elämän perusasioihin ilman normaalin arjen paineita ja ärsykkeitä.

Tämänhetkisten suunnitelmien visualisointi

Budjettini tälle hankkeelle ei ole suuri. Uskoa onnistumismahdollisuuksiin ovat luoneet useat artikkelit, joissa kerrotaan nuorten ihmisten rakentaneen minitaloja pienillä budjeteilla (esim. Tiina Malinen, 24 ja Henri Lokki, 27). Tarkoituksena on yrittää hyödyntää kierrätysmateriaaleja niin paljon kuin mahdollista. Kierrätysmateriaalien käyttöön kannustaa myös ekologisuus, joka on tärkeä arvo itselleni kaikessa tekemisessä.

Olen aina ollut kiinnostunut myös perinnerakentamisesta ja vaihtoehtoisista rakennusmateriaaleista. Tässä hankkeessa tuleekin varmasti korostumaan sen kokeellinen luonne. Haluan oppia rakentamisesta ja rakennusfysiikasta "kädet savessa" tyyliin. Mihin ratkaisuihin lopulta päädynkään, aion seurata rakenteiden ja taloteknisten järjestelmien toimivuutta ja tehokkuutta erilaisilla antureilla ja seurantajärjestelmällä. Olen tutustunut useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin vaihtoehtoisia rakennustapoja tai tarvikkeita tarjoaviin yrityksiin. Mielelläni tässäkin projektissa ottaisin kokeiluun vähän vähemmän tunnettuja rakennusmateriaaleja. Esimerkiksi sisäseiniin haaveilen laittavani savirappauksen. Harvinaisemmat materiaalit vaativat kuitenkin enemmän rahallista panostusta, koska niitä ei ymmärrettävästi kierrätettynä oikein löydä.

Eristysmateriaaleissa luonnonmateriaalit houkuttelevat. Olen oppinut, että suomalainen pellavaeristekin sisältää sideaineena muovia ja lisäksi palonestoaineita. Ainoa täysin lisäaineeton eristysmateriaali on lampaanvilla, joka on luonnostaan tulenkestävää ja koossapysyvää. Lisäaineettomia lampaanvillalevyjä valmistetaan kuitenkin vähän ja kaukana ja ne maksavat paljon. Henri Lokki oli pessyt ja käsitellyt villat itse talonsa eristeeksi, mutta myöntää sen olleen "aika haastava prosessi".

Tällä hetkellä suunnittelen minimökin taloteknisiä ratkaisuja ja kirjoitan aiheesta kandidaatin tutkielmaa. Torin rakennustarvikkeiden tarjonta on tarkassa seurannassa ja joitain pieniä hankintoja olen jo tehnyt. Aikataulullinen suunnitelma on päästä rakentamaan ensi kesänä ja hamuta tarpeita talven ja kevään aikana.

Koskimelojan kuivapuvun valinta (naisten tarpeisiin)

Liityin viime heinäkuussa paikalliseen melontaseuraan ja aloitin uuden harrastuksen niin sanotusti täysiä. Sittemmin ei ole kulunut ainuttakaan kuukautta ilman melontaa. Viimeisen kymmenen kuukauden aikana olen tutustunut retkimelontaan, kuntomelontaan, koskimelontaan, kajakilla surffaamiseen, kanoottipoolon pelaamiseen ja kajakkipyörähdyksen tekemiseen. Heinäkuussa aloittaessani lämmin ulkomelontakausi jäi aika lyhyeen, ja varsin nopeasti kävi selväksi, että kuivapuku olisi välttämätön hankinta yhtä aktiivisen harrastamisen jatkamiseksi.

Talven aikana ehdin lainata montaa eri kuivapukua ennen oman ostamista, ja sovitin useampaa mallia. Luulen saaneeni aika kattavan läpileikkauksen kuivapukuvalikoimasta, joten jaan kokemukseni muiden kuivapukua pohtivien avuksi.

Kaikki lainaamani kuivapuvut olivat miesten tai unisex mallisia. Niidenkin kanssa siis aivan hyvin pystyi harrastamaan. Suurin ero naisten ja miesten mallien välillä on rakontyhjennysmahdollisuuksissa. Miehillä homma hoituu helposti ja kivasti pienellä vetoketjulla lantion etupuolella, mutta naisille sama operaatio tarkoittaa lähes kaikkien vaatteiden riisumista puskatauolla. Pitää siis riisua kypärä (koskireissulla), kelluntaliivi, aukkopeite, kaikki pipot ja hanskat, avata kuivapuvun iso vetoketju, saada pää ulos kaulamansetista ja saada ranteet ulos rannemanseteista. Kaikki, jotka ovat koskaan pukeneet tai riisuneet minkään sortin kumisia mansetteja tietää, että se on aika tuskaista puuhaa. Kaulamansetti repii hiuksia ja kosteana mansettien irti saaminen voi olla todella työn takana. Märkien neopreenihanskojen tai huppujen riisuminen ja pukeminen ei sekään ole kovin mukavaa. Miesten mallin kuivapuku käy siis aivan hyvin, jos tarkoituksenasi on käyttää kuivapukua vain lyhyitä aikoja. Useimmiten koskeen tai retkelle lähdetään kuitenkin koko päiväksi.

Naisille suunnitelluissa kuivapuvuissa suurin ero miesten malleihin on siis pitkä vetoketju takamuksen ympäri, jolloin rakontyhjennys onnistuu merkittävästi helpommin. Naisille suunnattuja kuivapukuja ei lopulta ole tarjolla hirveän montaa mallia ja tulinkin testanneeksi varsin suuren prosenttiosuuden tarjonnasta. Lisäksi haastattelin muita seuran naisia heidän kokemuksistaan. Käsittelen seuraavien valmistajien mallit: Peak UK, Sandiline, Palm, Ursuit ja Kokatat.

Peak UK

Peak UK:n puvut poikkeavat muiden valmistajien puvuista patentoidun haaravetoketjunsa ansiosta. Puku siis aukaistaan nilkasta nilkkaan sisäsaumaa pitkin ja puetaan päälle kuten anorakki. Lopuksi jalat pujotetaan sukkiin ja vedetään vetoketju kiinni. Pukeminen ja pissaaminen samasta luukusta, näppärää! Niin voisi ajatella, ja ajattelinkin. Ensimmäinen ostamani kuivapuku oli siis käytetty Peak UK:n haaravetoketjumallinen. Heti ensimmäisellä käyttökerralla ongelmat tulivat ilmi: Jotta puskassa piipahtaminen onnistuisi, piti vähintään toinen jaloista saada ulos sukasta. No ei kauhean paha verrattuna yllä kuvaamaani miesten puvun kanssa tehtävään operaatioon. Mutta haaravetoketjusta ei myöskään juuri tuuletella, jos päivä käy lämpimäksi, verrattuna selkävetoketjuun tai rinnan yli kulkevaan vetoketjuun. Lisäksi koin vähän ahdistavan pitkäksi tunnelin ulospääsyvetoketjun ja kaulamansetin välillä. Päätin kokeilla onneani, jos joku ostaisi puvun eteenpäin ilman isoja taloudellisia tappioita. Ostaja löytyikin nopeasti omasta melontaseurasta ja hän piti suuressa arvossa sitä, että vetoketjun saa varmasti auki ilman apua.

Ellalla on myös Peak UK:n kuivapuku ja hänenkin mielestään takaluukku on naisille kätevin ratkaisu. Peak UK:n haaravetoketjun kanssa vessassa käynti on säätämistä. Hän ei ilmeisesti ole kärsinyt itseni tavoin pukemistavasta, vaan sanoi: "Siinä on jotain ihanan pervoa mennä haarovälistä sisälle ja riisuessa on uudestisyntynyt olo."

Sandiline

Sandilinen kuivapuvuista olen kuullut paljon omistautuneen ylistävää palautetta, ja ajattelinkin sen olevan seuraava valintani. Sandilinen puvut ovat vahvan tuntuista materiaalia ja niissä on selkävetoketju. Selkävetoketjun etuja ovat helppo tuulettaminen ja mahdollisuus pitää "housut jalassa", solmia hihat vyötäisille ja vaihtaa vaikka untuvatakki tauon ajaksi. Sandilinen naistenmalli on tullut markkinoille vasta aivan hiljattain. Ehdin onneksi kuulla ennen ostopäätöstä, että tämän mallin takavetoketju on auttamattoman lyhyt eikä siis toimi käyttötarkoituksessaan. Sen verran iso moka Sandilinelta, että voisi odottaa heidän pian tuovan markkinoille uuden, korjatun mallin pidemmällä vetoketjulla.

Ursuit

Suomalaisella kuivapukuvalmistajalla Ursuitillakin on yksi naisille suunnattu kuivapukumalli valikoimissaan. Tämä malli ei kuitenkaan sisällä minkäänlaista ratkaisua pissalla käynnin helpottamiseksi.

Palm

Palmilta löytyy kaksikin vaihtoehtoa naisten kuivapuvuista koskimelontaan: Atom selkävetoketjulla ja Cascade vinolla olkalantio-vetoketjulla. Sovitin näistä molempaa mallia. Sovituksesta on sanottava, että Palmin kokosuositukset eivät pituuden puolesta täsmää alkuunkaan. Pituuteni (175 cm) puolesta minulle sopivan koon olisi pitänyt olla XL, mutta todellinen kokoni oli M. Cascade mallin vetoketjun päällä on tarranauhakiinnitteinen suojalista. En pitänyt siitä lainkaan. Sitä sai olla koko ajan repimässä uudestaan irti, kun vetoketjua yritti aukaista, se oli tiellä ja lisäksi tarttui rikkoen merinovillavaatteisiini, joita yleensä käytän kuivapuvun alla. Omaksi kuivapuvukseni valikoitui siis Palmin Atom-puku. Selkävetoketjun auki saaminen omin avuin vaatii hyvää liikkuvuutta. Koskeen en koskaan lähtisi ilman kaveria, joten tarvittaessa apua sen kanssa on kyllä aina saatavilla. Puku on ollut nyt käytössä neljä kertaa ja vedenpitävyyskin on tullut yhden kaatumisen myötä testattua. Takaluukku toimii ja puvussa on näppärä tasku rinnan kohdalla, johon pääsee käsiksi kelluntaliivi päälläkin. Tasku ei tosin ole vedenpitävä. Sukka on tässä mallissa vähän ahtaampi kuin muissa käyttämissäni puvuissa, mutta omistankin aika ison jalan (41). Palmin materiaalit tuntuvat vähän kevyemmiltä kuin sandilinen tai Peak UK:n. Saa nähdä tarkoittaako se heikompaa kestävyyttä, mutta päällä keveys tuntuu ainakin ihan mukavalta.

Kokatat

Kokatatin kuivapuvut ovat kalliimpaa hintaluokkaa, enkä siksi perehtynyt niihin itse. Kirsi jakoi kuitenkin omat kokemuksensa, jotka olivat olleet pelkästään hyviä.

Kirsillä on käytössä jo toinen Kokatatin kuivapuku. Niillä on yksi selkeä etu muihin kuivapukuihin verrattuna: kangas hengittää ja puvussa ei tule hiki. Kokatat käyttää puvuissaan Gore-Texiä, joka selittää korkeamman hinnan. Kangas on päällä mukavan ohutta ja kevyttä. Edellinen puku Kirsillä kesti kovassa käytössä 4 vuotta ja nykyinen on pärjännyt menossa hyvin kaksi vuotta. Muotoilusta ei löytynyt valitettavaa. Takaluukku toimii. Olkalannevetoketju toimii.

Mitä muita mahdollisuuksia?

Yksi ihan kelvollinen vaihtoehto voisi olla myös erilliset kuivahousut ja anorakki, jotka saa vyötäröstä yhdistettyä. Anorakit eivät ylipäänsä sovi ahtaanpaikankammoisille ja käsitykseni mukaan tällainen systeemi on huomattavasti läpikäymiäni vaihtoehtoja kalliimpi. Takaluukku on ehdottomasti kätevämpi helpotusratkaisu, mutta erillisinä vaatteinakin käytettävänä kaksiosainen puku voi jonkun tarpeisiin olla monikäyttöisempi ratkaisu.

Yhteenveto 

Valintani: Palm Atom

+ Takaluukku toimii

- Selkävetoketju vaatii hyvää olkaliikkuvuutta tai kaverin

Palm Cascade

+ Takaluukku toimii

+ Saa varmasti yksin auki

- Tarranauha rikkoo vaatteet ja on tiellä

Peak UK

+ Vähemmän kuluvia osia (vain yksi vetoketju)

+ Vetoketjun saa yksin auki ja kiinni heikommallakin liikkuvuudella

- Pissalla käynti ei yhtä helppoa kuin takaluukullisissa malleissa

- Ei voi tuulettaa, jos tulee kuuma

- Pukemistyyli ei sovi ahtaanpaikankammoisille

Sandiline

+ Kehuttu valmistaja, vahvat materiaalit

- Takavetoketju käyttötarkoitukseensa liian lyhyt

Ursuit

+ Suomalainen valmistaja

- Ei minkäänlaista takavetoketjua

Kokatat
+ Hengittävä ja kevyt
+ Takaluukku toimii
- Korkea hinta

Lasisen lampunvarjostimen korjaus

Tein noin vuosi sitten tiffanylasitekniikalla lampunvarjostimen, jonka valmistuksesta kerroin täällä. Varjostimen kiinnityssysteemi oli jossain määrin epäonnistunut. Lamppu tuli ulos varjostimesta ja varjostin roikkui vinossa. Nyt vuotta myöhemmin sain tilanteen korjattua hyödyntämällä työssäoppimisjaksolla oppimaani mallinnustaitoa.

Mallinsin olemassa olevan kiinnityssysteemin, jota hämähäkiksi kutsutaan, ja piirsin sen ympärille olemassa olevaan lampunkantaan sopivan kiinnikkeen. Testasin narujen varassa riiputtamalla, että varjostin pysyy tasapainossa, kun keskikohtaa siirtää pari senttiä pisimmän jalan suuntaan. Tulostin kiinnikkeen 3D-tulostimella. Yhtä jalkaa jouduin käsin vähän lyhentämään, mutta muuten lisäosa istui kuin hansikas. 

Sahasin ylimääräiset hämähäkin osat pois tieltä ja varmistin pidikkeen kiinnityksen kaksikomponenttiliimalla. Pisimpään jalkaan, joka vähän heilui, laitoin pienen nippusiteenkin.

Olen ihan supertyytyväinen tähän korjaustoimenpiteeseen! Varjostin oli mielestäni alunperinkin hieno ja olin kovasti harmissani kiinnityksen ongelmista. Nyt sain vihdoin itse tekemäni näyttävän varjostimen käyttöön arvoisellaan tavalla.