Taitoa Tallissa

Tänä viikonloppuna meillä on tutkintoon kuuluvaan myyntitapahtuman toteuttamisen näyttöön liittyvä tapahtuma Tampereella Tallipihalla. Luvassa on opiskelijatöiden näyttely, myyntituotteita ja kaikille avoin ilmainen askartelupaja. Multa on tulossa näyttelyyn edellisessä postauksessa esitelty lasinen lampunvarjostin ja myyntiin kierrätyslasikoruja. Olen myyntihommissa lauantaina klo 14 - 17 ja sunnuntaina klo 11 - 14 ja vetämässä askartelupajaa lauantaina klo 11 - 13.30. Tulkaa moikkaamaan :)

Lasikorujen kuvat © Jan Heikkilä

Nämä korut valmistin keräämällä lasipuolen opiskelijoiden lasiroskiksesta jätelasia ja sulattamalla niitä uunissa. Sulatettuihin lasipaloihin hioin urat ja upotin hopeanvärisestä kuparilangasta kiinnityslenkit.

Lasityökurssi

Tänä keväänä pääsin koulussa tutustumaan uuteen käsityötekniikkaan: tiffanytekniikkaan. Saimme tehtäväksi toteuttaa vapaavalintaisen kuparifoliotyön. Halusin taas tehdä jotain käytännöllistä, ja harkitsin peiliä tai lampunvarjostinta. Päädyin valmistamaan lampunvarjostimen, joka muodostuu monesta kukkasesta. Varjostin, josta otin mallia oli typistetty ikosaedri, eli se muodostui 32 kukasta, yhteensä 212 palasta. Se olisi ollut tälle kurssille aivan liian iso työ, joten päätin kokeilla, miltä sama näyttäisi dodekaedrina eli vain 12 viisiterälehtisestä kukasta tehtynä. Siihenkin osia tarvitsi 72, joten ei mikään pienitöinen sekään. Ohjeistuksena oli tehdä työ, jossa on vähintään 20 palaa.

Lasin leikkaamista harjoiteltiin ensin ikkunalasilla, jotta tekniikka olisi kallista lasia leikatessa jo hallussa. Kappaleista tehtiin paperiset kaavat, joiden avulla piirrettiin lasiin leikkausviivat. Leikatessa pienet lasinsirpaleet lentävät, joten suojalasit ja -hanskat ovat ehdottomat. Lasin leikkaus tapahtuu niin, että lasiveitsellä tehdään lasiin ensin leikkaushaava ja pihdeillä tartutaan leikkaushaavan vierestä kohtisuorasti ja väännetään alaspäin. Veistä kastetaan välillä öljyyn, jotta sen terä pysyy kunnossa. Suunnitteluvaiheessa kannattaa ottaa huomioon, että koveria kaaria on hyvin vaikea leikata lasiin.

Leikatut palat on vaikea saada aivan tarkalleen oikean kokoisiksi ja mallisiksi, ja muodon hienosäätö tehdäänkin hiomalla. Hiominen karhentaa reunat ja kohokuviollisesta lasista hiotaan lasin reunoja pyöreäksi. Tämä helpottaa kuparinauhan liimaamista, joka on seuraava työvaihe. Hiominen oli mielestäni raskain työvaihe ja siksi jaksotin työskentelyäni niin, etten joutunut hiomaan liian montaa palaa yhdeltä seisomalta.

Seuraavaksi siis vuorossa kuparifolionauhan liimaaminen palojen reunoille. Sitä hommaa pystyi tekemään ilman erityisiä työvälineitä tai -tiloja, joten tein foliointia toisen kurssin luennoilla. Tärkeintä tässä työvaiheessa oli liimata teippi tarkasti keskelle ja painaa se tiiviisti kiinni esimerkiksi viivoittimen avulla lasiin. Teipin alun ja lopun sauma saa mennä noin puoli senttiä päällekkäin ja se sijoitetaan sellaiseen kohtaan palaa, johon tulee toinen pala kiinni.

Seuraavaksi palat tinattiin yhteen. Asettelin palat styroksipallon päälle, jotta sain kukan kuppimaiseen muotoon. Yhteenteipatut palat tinattiin ensin sieltä täältä pistemäisesti kiinni. Tinattavat kohdat kastellaan juotosnesteellä ja tinaa sulatetaan kolvilla. Tinasta tulee kuumetessa ihan juoksevaa. Tinatessa riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava.

Tein kukkia 11 kappaletta, joista 10 päätyi lopulta varjostimeen. Varjostimen päällimmäisen ja pohjimmaisen kukan paikka jäi tyhjäksi lampun kiinnitystä ja lampunvaihdon mahdollistamista varten. Kukkien yhdistäminen toisiinsa oli aika haastavaa. Kukat piti saada pysymään paikallaan kiinnitystä varten jollain viritelmällä, koska tinaamiseen tarvitsi molempia käsiä. Käytin apuna teippiä, nuppineuloja ja styroksia, sekä mytättyä kangasta. Kun kaikki kymmenen kukkaa olivat paikallaan, tinasin paikalleen vielä kolmisakaraisen messinkisen telineen, jota kutsuttiin hämähäkiksi.

Lampun kiinnityksessä ilmeni vähän haasteita, enkä ole vielä keksinyt lopullista ratkaisua siihen. Varjostin on aika matala ja kiinnike aika syvällä. Normaali lampunkanta on sen verran pitkä, että lamppu tulee melkeinpä ulos varjostimesta. Lopullinen tuote on kuitenkin mielestäni ihan kaunis ja vaikuttava. En ollut ennen tehnyt mitään lasitöitä, joten kaikki tekniikat olivat ihan uusia. Oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain näin erilaista.

Tämä tuote on tulossa myös näyttelyyn Tallipihalle 26.-28.4.2019. Tervetuloa poikkeamaan!

Sateenvarjon uusiokäyttö

Vanha sateenvarjoni sanoi sopimuksensa irti, ja kun olin jo muutaman kerran satuttanut käteni poikkinaisina törröttäviin metalliosiin, luovutin itsekin sen kanssa. Sopivasti sain ompeluopettajalta hyvän vinkin hyödyntää vanhojen sateenvarjojen kevyt ja kestävä kangas uusiokäytössä kauppakassina. Tämä oli kierrätystä parhaimmillaan. En käyttänyt kassiin mitään muuta materiaalia kierrätetyn sateenvarjokankaan lisäksi, kuin ompelulankaa. Lisäksi se oli nopea ja helppo tehdä. Kauppakassista tuli oikeasti tosi näppärä, koska se menee niin pieneen tilaan ja kulkee aina mukana repussa kauppareissuja varten.

Ompelin taitetusta kankaasta kassin muodon ensin nurjat puolet vastakkain. Sitten leikkasin kassin suuaukon, käänsin työn ja ompelin saumat pussiin. Käänsin suun reunat ja tein yli jääneestä kankaasta paloja yhdistelemällä kantohihnat. Ei tullut ehkä siisteintä mahdollista ompelujälkeä, mutta erittäin toimiva tuote omaan käyttöön.

Kuksa

Puutyökurssilla tein yhteisten töiden ohella pitkään haaveissa olleen perinteisen pahkakuksan. Sain pahkan ystävälliseltä Lapista kotoisin olevalta puupuolen opiskelijalta.

Liotin pahkaa vedessä, jotta se kävi vähän pehmeämmäksi työstämistä varten. Porasin kupin alkua erityisellä kuksien valmistukseen tehdyllä poranterällä ja lähdin hakemaan kuksan muotoa kirveellä.

Koversin kuppiosaa lisää käsin käteni rakoille. Pahka oli sen muotoinen, että kupista ei saanut kauhea isoa, jos sitä ei leventänyt ja syventänyt pahkan muotojen mukaan.

Luin perinteisen kuksan valmistuksesta kertovasta kirjasta, että aihio on keitetty suolavedessä, joten tein itsekin niin. Kuksia tehnyt puutyöopettaja ei ollut sitä tehnyt ja jäi ehkä vähän epäselväksi sen työvaiheen tarkoitus.

Keitetyn aihion päälle laitoin kerroksen puuliimaa, jotta se kuivuu tasaisen hitaasti eikä halkeile, ja annoin kuivua ainakin kuukauden.

Lopullinen muotoilu tapahtui nauhahiomakoneella ja muilla hiontalaitteilla. Varsinkin kuppiosan hiominen oli haastavaa, koska pahkan muodon takia kupin toinen puoli on kovasti montulla sivusuunnassa.

Kuksan muoto määräytyi siis pitkälti pahkan muodon mukaan, eikä siksi näytä miltään symmetriseltä sarjatyönä tehdyltä kuksalta. Tästä kuksasta ei myöskään onnistu juominen oikealla kädellä kädensijasta kiinni pitäen.

Tajusin jossain kohtaa työstöä, että ei mulla kyllä oikeasti mitään sen suurempaa käyttöä tällaiselle kuksalle tule olemaan. Mutta tulipahan toteutettua pitkään haaveena ollut työ. Ja tuli siitä kyllä luonteikas kuksa!

Puutyöt

Leikkuulaudan jälkeen seuraava yhteinen työ puutyökurssilla oli sinkkaliitoksin tehty laatikko. Tutustuimme intarsiatekniikkaan, mutta itselläni ei kärsivällisyys riittänyt marraskuun väsymyksessä laatikon kanteen liimatun viilun koristeluun. Luulin seuranneeni ohjeita tarkasti, mutta onnistuin silti mokaamaan sinkkaliitokset tekemällä ne väärin päin kahteen kulmaan. Taas huomasi, että kyllä käsitöissäkin ajatustyötä joutuu tekemään yllättävänkin paljon.

Kurssin lopuksi tutustuimme vielä perinteisen vakan valmistukseen. Ehdin valmistaa tällä tekniikalla tarjottimen, mutta olisin mielelläni tehnyt vakkatöitä enemmänkin. Kurssin loppu tuli kuitenkin vastaan.

Vakkoihin höyrytetään ohutta haapaliuskaa ja se taivutetaan muotin päälle haluttuun muotoon. Työn kuivuttua rengas punotaan männynjuurella yhteen ja tehdään pohja. Pohjan kiinnitin puutapeilla. Tarjottimeeni punoin männynjuuresta myös yksinkertaiset kahvat.