Tänä keväänä pääsin koulussa tutustumaan uuteen käsityötekniikkaan: tiffanytekniikkaan. Saimme tehtäväksi toteuttaa vapaavalintaisen kuparifoliotyön. Halusin taas tehdä jotain käytännöllistä, ja harkitsin peiliä tai lampunvarjostinta. Päädyin valmistamaan lampunvarjostimen, joka muodostuu monesta kukkasesta. Varjostin, josta otin mallia oli typistetty ikosaedri, eli se muodostui 32 kukasta, yhteensä 212 palasta. Se olisi ollut tälle kurssille aivan liian iso työ, joten päätin kokeilla, miltä sama näyttäisi dodekaedrina eli vain 12 viisiterälehtisestä kukasta tehtynä. Siihenkin osia tarvitsi 72, joten ei mikään pienitöinen sekään. Ohjeistuksena oli tehdä työ, jossa on vähintään 20 palaa.
Lasin leikkaamista harjoiteltiin ensin ikkunalasilla, jotta tekniikka olisi kallista lasia leikatessa jo hallussa. Kappaleista tehtiin paperiset kaavat, joiden avulla piirrettiin lasiin leikkausviivat. Leikatessa pienet lasinsirpaleet lentävät, joten suojalasit ja -hanskat ovat ehdottomat. Lasin leikkaus tapahtuu niin, että lasiveitsellä tehdään lasiin ensin leikkaushaava ja pihdeillä tartutaan leikkaushaavan vierestä kohtisuorasti ja väännetään alaspäin. Veistä kastetaan välillä öljyyn, jotta sen terä pysyy kunnossa. Suunnitteluvaiheessa kannattaa ottaa huomioon, että koveria kaaria on hyvin vaikea leikata lasiin.
Leikatut palat on vaikea saada aivan tarkalleen oikean kokoisiksi ja mallisiksi, ja muodon hienosäätö tehdäänkin hiomalla. Hiominen karhentaa reunat ja kohokuviollisesta lasista hiotaan lasin reunoja pyöreäksi. Tämä helpottaa kuparinauhan liimaamista, joka on seuraava työvaihe. Hiominen oli mielestäni raskain työvaihe ja siksi jaksotin työskentelyäni niin, etten joutunut hiomaan liian montaa palaa yhdeltä seisomalta.
Seuraavaksi siis vuorossa kuparifolionauhan liimaaminen palojen reunoille. Sitä hommaa pystyi tekemään ilman erityisiä työvälineitä tai -tiloja, joten tein foliointia toisen kurssin luennoilla. Tärkeintä tässä työvaiheessa oli liimata teippi tarkasti keskelle ja painaa se tiiviisti kiinni esimerkiksi viivoittimen avulla lasiin. Teipin alun ja lopun sauma saa mennä noin puoli senttiä päällekkäin ja se sijoitetaan sellaiseen kohtaan palaa, johon tulee toinen pala kiinni.
Seuraavaksi palat tinattiin yhteen. Asettelin palat styroksipallon päälle, jotta sain kukan kuppimaiseen muotoon. Yhteenteipatut palat tinattiin ensin sieltä täältä pistemäisesti kiinni. Tinattavat kohdat kastellaan juotosnesteellä ja tinaa sulatetaan kolvilla. Tinasta tulee kuumetessa ihan juoksevaa. Tinatessa riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava.
Tein kukkia 11 kappaletta, joista 10 päätyi lopulta varjostimeen. Varjostimen päällimmäisen ja pohjimmaisen kukan paikka jäi tyhjäksi lampun kiinnitystä ja lampunvaihdon mahdollistamista varten. Kukkien yhdistäminen toisiinsa oli aika haastavaa. Kukat piti saada pysymään paikallaan kiinnitystä varten jollain viritelmällä, koska tinaamiseen tarvitsi molempia käsiä. Käytin apuna teippiä, nuppineuloja ja styroksia, sekä mytättyä kangasta. Kun kaikki kymmenen kukkaa olivat paikallaan, tinasin paikalleen vielä kolmisakaraisen messinkisen telineen, jota kutsuttiin hämähäkiksi.
Lampun kiinnityksessä ilmeni vähän haasteita, enkä ole vielä keksinyt lopullista ratkaisua siihen. Varjostin on aika matala ja kiinnike aika syvällä. Normaali lampunkanta on sen verran pitkä, että lamppu tulee melkeinpä ulos varjostimesta. Lopullinen tuote on kuitenkin mielestäni ihan kaunis ja vaikuttava.
En ollut ennen tehnyt mitään lasitöitä, joten kaikki tekniikat olivat ihan uusia. Oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain näin erilaista.
Tämä tuote on tulossa myös näyttelyyn Tallipihalle 26.-28.4.2019. Tervetuloa poikkeamaan!
