Viime viikonloppuna mökillä pidettiin savirappaustalkoot. Talkoiden suunniteltu kokoonpano hieman kutistui, kun viidestä talkoolaisesta kolme sairastui. Saimme ihan kivasti hommaa eteenpäin kuitenkin kolmen hengen voiminkin ja seuraava talkooviikonloppukin on nyt jo sovittu.
Tajusin aika nopeasti ensimmäisiä testirappauksia tehdessäni, että suunnitelmani rapata kaikki sisäseinät ja katto tulee olemaan aika iso ja työläs toteuttaa. Pelkästään laastin tekeminen on oma hommansa: hiekka pitää siivilöidä, savi pitää murustaa, liottaa veteen ja siivilöidä ja vasta sitten pääsee sekoittamaan ainesosia keskenään. Sitten laasti pitää vielä levittää seinälle, eikä se ole ihan helppo ja kevyt homma, sillä voimaa täytyy käyttää jonkin verran, jotta laasti tarttuu. Saimme rapattua kolmen hengen voimin yhdessä päivässä arviolta kuusi neliötä eli noin seitsemäsosan pinta-alasta. Eli yhteen laastikerrokseen menisi samaa tahtia seitsemän päivää, ja kerroksiahan siis tulee kolme. Huh. Voi olla, että joudun vielä harkitsemaan uudelleen, tulisiko johonkin kohtaan seinää tai kattoa kuitenkin jokin muu pinnoite. Ennen seuraavia talkoita pitää joka tapauksessa hankkia lisää hiekkaa, koska sitä kuluu laastiin kaikista eniten. Tähän mennessä käytössäni on ollut yhden hiekkalaatikollisen verran hiekkaa, eli noin 100 kg ja tarvitsisin yhteensä noin 500 kg, jos siis pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa.
Olen nyt käyttänyt tällaista reseptiä ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin:
- 1 osa savea
- 3,5 osaa hiekkaa
- kuitua silmämääräisesti
Savi on ollut liejua sekoittaessa ja tarvittaessa laastiin on lisätty vettä, silmämääräisesti sitäkin. Opin, että vähän löysempi laasti tarttuu seinään paremmin kuin kuivempi.
Nyt, kun pieni pätkä seinää on yhtenäisen värinen ihan katonharjaan asti, tuntuu että mökin korkeus oikein korostuu. Kaipa se mökki alkaa tuntua vähän minimmältä, kun sinne saa kalusteetkin paikalleen. Parempi olisi, muutenhan tuolla tulee ihan avaran paikan kammo!
Tänään jännitti, kun kävin katsomassa, oliko tiskiallas selvinnyt raakapoltosta vaurioitta. Ehjä oli ja muotonsakin pitänyt! Pääsin tekemään lasitusta ja nyt jännitetään taas vähintään yhtä paljon, millainen lavuaari sieltä uunista tulee ulos seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin poltossa!
