Projektina Minimökki

Yksi pitkäaikaisimmista haaveistani on ollut rakentaa oma talo. Sen unelman myötä kiinnostuin rakennusalasta ja päädyin opiskelemaan rakennustekniikkaa. Olen ottamassa taas askelia kohti tuota haavetta, kun aikeissani on tutustua rakentamiseen käytännössä pienen oman rakennushankkeen myötä. Olen viime kevään aikana opetellut mallintamaan 3D-mallinnusohjelmalla puurankaisia rakennuksia ja suunnitelmia on tullut pyöriteltyä paljon suuntaan ja toiseen.

Suunnitelmissa on siirrettävä off-grid minimökki. Omistusrantatontista on epärealistista haaveilla, kun elän tällä hetkellä opiskelijabudjetilla. Haluan silti kalliiden tonttien perään haikailun sijaan tehdä konkreettisia asioita päästäkseni lähemmäs unelmiani, ja siksi suunnittelin siirrettävän minimökin. Näin voin tarttua suunnittelu- ja rakennustöihin ennen kuin tiedän mökille lopullista sijoituspaikkaa.

Minimökkiin ei tule vessaa tai suihkua, kunnallista vesihuoltoa tai sähköverkkoliittymää. Minimökkiin tulee aurinkopaneeli, keittolevyllinen kamiina, pieni keittiö vesipisteellä, isot ikkunat ja sänky. Myöhemmin loppusijoituspaikkaan on tarkoitus tehdä pihasauna, kompostikäymälä ja terassi. Paikasta on tarkoitus tulla minimalistinen rauhoittumispaikka, jossa pääsee keskittymään elämän perusasioihin ilman normaalin arjen paineita ja ärsykkeitä.

Tämänhetkisten suunnitelmien visualisointi

Budjettini tälle hankkeelle ei ole suuri. Uskoa onnistumismahdollisuuksiin ovat luoneet useat artikkelit, joissa kerrotaan nuorten ihmisten rakentaneen minitaloja pienillä budjeteilla (esim. Tiina Malinen, 24 ja Henri Lokki, 27). Tarkoituksena on yrittää hyödyntää kierrätysmateriaaleja niin paljon kuin mahdollista. Kierrätysmateriaalien käyttöön kannustaa myös ekologisuus, joka on tärkeä arvo itselleni kaikessa tekemisessä.

Olen aina ollut kiinnostunut myös perinnerakentamisesta ja vaihtoehtoisista rakennusmateriaaleista. Tässä hankkeessa tuleekin varmasti korostumaan sen kokeellinen luonne. Haluan oppia rakentamisesta ja rakennusfysiikasta "kädet savessa" tyyliin. Mihin ratkaisuihin lopulta päädynkään, aion seurata rakenteiden ja taloteknisten järjestelmien toimivuutta ja tehokkuutta erilaisilla antureilla ja seurantajärjestelmällä. Olen tutustunut useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin vaihtoehtoisia rakennustapoja tai tarvikkeita tarjoaviin yrityksiin. Mielelläni tässäkin projektissa ottaisin kokeiluun vähän vähemmän tunnettuja rakennusmateriaaleja. Esimerkiksi sisäseiniin haaveilen laittavani savirappauksen. Harvinaisemmat materiaalit vaativat kuitenkin enemmän rahallista panostusta, koska niitä ei ymmärrettävästi kierrätettynä oikein löydä.

Eristysmateriaaleissa luonnonmateriaalit houkuttelevat. Olen oppinut, että suomalainen pellavaeristekin sisältää sideaineena muovia ja lisäksi palonestoaineita. Ainoa täysin lisäaineeton eristysmateriaali on lampaanvilla, joka on luonnostaan tulenkestävää ja koossapysyvää. Lisäaineettomia lampaanvillalevyjä valmistetaan kuitenkin vähän ja kaukana ja ne maksavat paljon. Henri Lokki oli pessyt ja käsitellyt villat itse talonsa eristeeksi, mutta myöntää sen olleen "aika haastava prosessi".

Tällä hetkellä suunnittelen minimökin taloteknisiä ratkaisuja ja kirjoitan aiheesta kandidaatin tutkielmaa. Torin rakennustarvikkeiden tarjonta on tarkassa seurannassa ja joitain pieniä hankintoja olen jo tehnyt. Aikataulullinen suunnitelma on päästä rakentamaan ensi kesänä ja hamuta tarpeita talven ja kevään aikana.

Taitoa Tallissa

Tänä viikonloppuna meillä on tutkintoon kuuluvaan myyntitapahtuman toteuttamisen näyttöön liittyvä tapahtuma Tampereella Tallipihalla. Luvassa on opiskelijatöiden näyttely, myyntituotteita ja kaikille avoin ilmainen askartelupaja. Multa on tulossa näyttelyyn edellisessä postauksessa esitelty lasinen lampunvarjostin ja myyntiin kierrätyslasikoruja. Olen myyntihommissa lauantaina klo 14 - 17 ja sunnuntaina klo 11 - 14 ja vetämässä askartelupajaa lauantaina klo 11 - 13.30. Tulkaa moikkaamaan :)

Lasikorujen kuvat © Jan Heikkilä

Nämä korut valmistin keräämällä lasipuolen opiskelijoiden lasiroskiksesta jätelasia ja sulattamalla niitä uunissa. Sulatettuihin lasipaloihin hioin urat ja upotin hopeanvärisestä kuparilangasta kiinnityslenkit.

Lasityökurssi

Tänä keväänä pääsin koulussa tutustumaan uuteen käsityötekniikkaan: tiffanytekniikkaan. Saimme tehtäväksi toteuttaa vapaavalintaisen kuparifoliotyön. Halusin taas tehdä jotain käytännöllistä, ja harkitsin peiliä tai lampunvarjostinta. Päädyin valmistamaan lampunvarjostimen, joka muodostuu monesta kukkasesta. Varjostin, josta otin mallia oli typistetty ikosaedri, eli se muodostui 32 kukasta, yhteensä 212 palasta. Se olisi ollut tälle kurssille aivan liian iso työ, joten päätin kokeilla, miltä sama näyttäisi dodekaedrina eli vain 12 viisiterälehtisestä kukasta tehtynä. Siihenkin osia tarvitsi 72, joten ei mikään pienitöinen sekään. Ohjeistuksena oli tehdä työ, jossa on vähintään 20 palaa.

Lasin leikkaamista harjoiteltiin ensin ikkunalasilla, jotta tekniikka olisi kallista lasia leikatessa jo hallussa. Kappaleista tehtiin paperiset kaavat, joiden avulla piirrettiin lasiin leikkausviivat. Leikatessa pienet lasinsirpaleet lentävät, joten suojalasit ja -hanskat ovat ehdottomat. Lasin leikkaus tapahtuu niin, että lasiveitsellä tehdään lasiin ensin leikkaushaava ja pihdeillä tartutaan leikkaushaavan vierestä kohtisuorasti ja väännetään alaspäin. Veistä kastetaan välillä öljyyn, jotta sen terä pysyy kunnossa. Suunnitteluvaiheessa kannattaa ottaa huomioon, että koveria kaaria on hyvin vaikea leikata lasiin.

Leikatut palat on vaikea saada aivan tarkalleen oikean kokoisiksi ja mallisiksi, ja muodon hienosäätö tehdäänkin hiomalla. Hiominen karhentaa reunat ja kohokuviollisesta lasista hiotaan lasin reunoja pyöreäksi. Tämä helpottaa kuparinauhan liimaamista, joka on seuraava työvaihe. Hiominen oli mielestäni raskain työvaihe ja siksi jaksotin työskentelyäni niin, etten joutunut hiomaan liian montaa palaa yhdeltä seisomalta.

Seuraavaksi siis vuorossa kuparifolionauhan liimaaminen palojen reunoille. Sitä hommaa pystyi tekemään ilman erityisiä työvälineitä tai -tiloja, joten tein foliointia toisen kurssin luennoilla. Tärkeintä tässä työvaiheessa oli liimata teippi tarkasti keskelle ja painaa se tiiviisti kiinni esimerkiksi viivoittimen avulla lasiin. Teipin alun ja lopun sauma saa mennä noin puoli senttiä päällekkäin ja se sijoitetaan sellaiseen kohtaan palaa, johon tulee toinen pala kiinni.

Seuraavaksi palat tinattiin yhteen. Asettelin palat styroksipallon päälle, jotta sain kukan kuppimaiseen muotoon. Yhteenteipatut palat tinattiin ensin sieltä täältä pistemäisesti kiinni. Tinattavat kohdat kastellaan juotosnesteellä ja tinaa sulatetaan kolvilla. Tinasta tulee kuumetessa ihan juoksevaa. Tinatessa riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava.

Tein kukkia 11 kappaletta, joista 10 päätyi lopulta varjostimeen. Varjostimen päällimmäisen ja pohjimmaisen kukan paikka jäi tyhjäksi lampun kiinnitystä ja lampunvaihdon mahdollistamista varten. Kukkien yhdistäminen toisiinsa oli aika haastavaa. Kukat piti saada pysymään paikallaan kiinnitystä varten jollain viritelmällä, koska tinaamiseen tarvitsi molempia käsiä. Käytin apuna teippiä, nuppineuloja ja styroksia, sekä mytättyä kangasta. Kun kaikki kymmenen kukkaa olivat paikallaan, tinasin paikalleen vielä kolmisakaraisen messinkisen telineen, jota kutsuttiin hämähäkiksi.

Lampun kiinnityksessä ilmeni vähän haasteita, enkä ole vielä keksinyt lopullista ratkaisua siihen. Varjostin on aika matala ja kiinnike aika syvällä. Normaali lampunkanta on sen verran pitkä, että lamppu tulee melkeinpä ulos varjostimesta. Lopullinen tuote on kuitenkin mielestäni ihan kaunis ja vaikuttava. En ollut ennen tehnyt mitään lasitöitä, joten kaikki tekniikat olivat ihan uusia. Oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain näin erilaista.

Tämä tuote on tulossa myös näyttelyyn Tallipihalle 26.-28.4.2019. Tervetuloa poikkeamaan!

Puutyöt

Leikkuulaudan jälkeen seuraava yhteinen työ puutyökurssilla oli sinkkaliitoksin tehty laatikko. Tutustuimme intarsiatekniikkaan, mutta itselläni ei kärsivällisyys riittänyt marraskuun väsymyksessä laatikon kanteen liimatun viilun koristeluun. Luulin seuranneeni ohjeita tarkasti, mutta onnistuin silti mokaamaan sinkkaliitokset tekemällä ne väärin päin kahteen kulmaan. Taas huomasi, että kyllä käsitöissäkin ajatustyötä joutuu tekemään yllättävänkin paljon.

Kurssin lopuksi tutustuimme vielä perinteisen vakan valmistukseen. Ehdin valmistaa tällä tekniikalla tarjottimen, mutta olisin mielelläni tehnyt vakkatöitä enemmänkin. Kurssin loppu tuli kuitenkin vastaan.

Vakkoihin höyrytetään ohutta haapaliuskaa ja se taivutetaan muotin päälle haluttuun muotoon. Työn kuivuttua rengas punotaan männynjuurella yhteen ja tehdään pohja. Pohjan kiinnitin puutapeilla. Tarjottimeeni punoin männynjuuresta myös yksinkertaiset kahvat.

Kasvimökki savesta

Ensimmäinen lukukausi Ikatassa olisi nyt purkissa. Kurssien loppupuolilla vähän kasaantui näitä valmiiden töiden esittelyjä, joten niitä on varmaan luvassa tässä vielä muutama.

Keramiikkakurssin toinen tehtävänanto oli tehdä kukkaruukku arkkitehtonisilla piirteillä. Suunnitelmani näytti tältä:

Kasvimökin luonnos

Suunnittelin mökkiin paikan kahdelle kasville, toisen talon sisään ja toisen "savupiippuun". Lisäksi siihen sopii tuikku "eteiseen". Halusin talon sisälle kodinonnen, joka ei kestä päältä päin kastelua. Siksi mökin molemmille sivuille suunnittelin pienet kastelureijät.

Luonnoksen piirtämisen jälkeen tein mökistä piparkakkutalotyyliin kaavat ja tein testikasauksen, jossa tulee yleensä esiin mahdolliset ajatusvirheet. Kaavoissa tulee ottaa huomioon se, että savi kutistuu noin 10%, kun kaikki vesi haihtuu siitä pois. Mitoitin kaavat niin, että mökkiin mahtuisi istuttamaan noin 10 cm halkaisijan multapaakun ja piippuun mahtuisi pieni muoviruukku. Huomasin testikasauksessa, että tuikulle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, mutta päätin korjata asian muotoilemalla yhtä seinää kasausvaiheessa pyöreämmäksi.

Kasvimökin kaavat

Testikasaus

Sitten itse asiaan. Toteutin mökin levytekniikalla. Savesta kaulitaan parin yhtä paksun riman avulla tasapaksua levyä, josta leikataan veitsellä kaavojen mukaan osat. Kaulitseminen tapahtuu paksun puuvillakankaan tai tässä tapauksessa leivinpaperin päällä, jotta kaulittu savi ei jää pöytään kiinni.

Käyttämäni savi oli aika märkää ja annoin osien kuivua sen aikaa, että sain kaikki osat leikattua. Tein seinistä ohuita, joten niiden piti antaa kuivua aika paljon, että ne pitivät muotonsa kasatessa. Ennen kasausta osiin tehdään halutut pintakuvioinnit ja muotoilut. Muotoilin päätyosien kasteluaukot, piirsin pari ikkunaa ja lisäsin pintakuviointia 3D-tulostetuilla muoteilla.

Seuraavaksi haastavin ja työläin vaihe: mökin kasaaminen. Muutin alkuperäistä savupiipun kaavaa niin, että savupiippuun tuli vain yksi sauma. Sen seurauksena piipusta tuli hyvin epäsymmetrinen, mutta se sopi mielestäni mökin tyyliin oikein hyvin. Saumoja kiinnitettäessä molempien osien kiinnityspinnat rikotaan ja niihin levitetään saviliejua. Viistosin lisäksi suorien seinien sivut noin 45 asteen kulmaan. Sisäsaumat vahvistetaan painelemalla niihin savesta pyöriteltyä nauhaa. Pohjan tulee olla sen verran iso, että sivukappaleet mahtuvat sen päälle.

Suorat seinät kasattu.

Leikkasin mökistä yhden kulman pois ja kiinnitin piipun siihen. Lisäsin piippuun myös välipohjan, jotta piippuun tulevasta ruukusta ei valu vedet piipun läpi pöydälle. Lopuksi vielä muotoilin eteisosion päälle katon ja siihen pienen savupiipun, josta tuikun lämmittämä ilma pääsee nousemaan pois. Oven eteen kiinnitin pari savesta muotoiltua "kiveä", jotka toimivat portaiden tukina.

Kun talo oli kuivunut kunnolla, sille tehtiin raakapoltto. Raakapoltossa saven väri muuttui punertavaksi. Seuraavaksi oli lasituksen vuoro. Lasittamisessa oli paras ottaa "syteen tai saveen" asenne, koska lasitteiden käyttäytymistä oli ilman testaamista aika mahdoton ennustaa.

Levitin lasitteen pensselillä, koska halusin käyttää eri osiin eri väristä lasitetta. Siveltimellä levittäessä on paras varautua siihen, että siveltimen vedot jäävät väkisin näkyviin.

Lasituspoltosta tultuaan talo oli aika eri näköinen kuin olin kuvitellut. Käytin talon seiniin alla olevassa kuvassa näkyvää Seladon Grün lasitetta, josta odotin siis vihertävää lopputulosta. Savupiippuun ja "kivijalkaan" käytin Iskia-nimistä lasitetta, eikä senkään malli kertonut ihan hirveästi lopputuloksesta.

Lasituspoltto tehtiin vähän kuumemmassa lämmössä, kuin mikä tälle punasavelle olisi ollut optimaalinen, joten saven väri muuttui hyvin tummaksi. Vihreän sijaan seinistä tuli ruskeita ja savupiipun värimaailmasta tulee mieleen kummitustalo.

Askartelin vielä jäätelötikuista portaat ja oven taloon. Värjäsin tikut vesiväreillä ja kiinnitin oven sinitarralla.

Lopputulos ei ole maailman kaunein savimökki, mutta lopullisessa käyttötarkoituksessaan, eli vihreiden kasvien kanssa, on se aivan sympaattinen.

Ompelukurssin laukku

Ompelukurssilla saimme tehtäväksi ommella jonkinlaisen laukun. Sai siis tehdä kauppakassin, repun, pikkulaukun, tai mitä nyt keksi. Oma pohdintani lähti taas liikkeelle siitä, mitä tarvitsisin tai mille olisi käyttöä. Mulla on jo rinkka ja kohtuullisen uusi päiväreppu. Ajattelin että kaikenlaisia lyhyitä viikonloppureissuja varten joku vähän isompi kassi voisi olla kätevä. Opin sellaisen termin, kuin "weekender bag" ja etsin sillä netistä malleja. Otin kassini esikuvaksi QWSTION weekender nimisen laukun. Siinä oli monenlaisia näppäriä yksityiskohtia, joista halusin ottaa mallia. Halusin haastaa itseäni: pystyisinkö tekemään kaupasta ostettavien laukkujen laatua vastaavan tuotteen. Lisähaasteen pistin myös materiaalivalinnalla: halusin tehdä laukun kestävästä nahasta.

Ajatuksenani oli, että etsisin kierrätettyjä isoja nahkatakkeja, joista kokoaisin laukun. Kävin Nextiilissä etsimässä materiaaleja ja löysinkin kokonaisen kierrätetyn nahkavuodan todelliseen pilkkahintaan.

Tein ensimmäiseksi laukulle kaavat ja testasin hukkakankaalla laukun kasaamista. Näin myös minkä kokoinen laukusta tulee. Laukun toteutuksessa tuli olemaan useita haastavia teknisiä valmistusvaiheita, jotka vaativat huolellista suunnittelua. Alla olevissa kuvissa on kaavoja ja läpän kärjen työvaiheiden ja viimeistelymenetelmien suunnittelua ja testausta.

Kun materiaalit oli hankittu ja työvaiheiden järjestys mietitty, oli aika tarttua vuorikankaaseen. Valitsemani vuorikangas oli melkoisen haastavaa ommeltavaa sekin. Se oli liukasta ja rispaantuvaa. Ensimmäiseksi ompelin vuoriin sisätaskut. Seuraavaksi purin koko homman ja aloitin alusta. Ilman tukikangasta jäljestä ei tullut siistiä. Onneksi kangasta oli sen verran paljon, että pystyin tekemään homman uusiksi.

Ompelin sisätaskun vuorit kiinni vetoketjun aukon kohdalta.

Aukot leikkasin auki ja käänsin vuorin nurjalle puolelle.

Aukkoihin ompelin vetoketjut ja lopuksi sisätaskujen pussit umpeen.

Tässä sama uudelleen tehtynä tukikankaan kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli läppä ja päävetoketjut. Tätä vaihetta olin jo vähän harjoitellut tilkuilla, joten sävelet olivat kohtuullisen selvät. Läppään tuli tukihuopa väliin ja kärjen huolittelin nahan palalla. Nahan ompeleminen oli aika jännittävää puuhaa, koska pieleen menneestä ompeleesta jäisi nahkaan reiät.

 Seuraavaksi ompelin laukun sivukappaleeseen piilovetoketjun ja pienen taskun.

Laukun sisään toiselle sivulle tuli läppäritasku. Sen toteutin vuorikankaasta ja tukihuovasta. Tein myös pienen nepparikiinnikkeen läppäritaskulle. Tukihuopaa tuli myös sivu- ja pohjakappaleisiin.

Pohjakappaleeseen laitoin pahvia ja nastat kulutuksen kestävyyttä parantaakseni.

Läpän kiinnityssysteemiksi tuli kierrelukko.

Sivukappaleisiin kiinnitin kantokahvat sedän varastoista löytyneestä punaisesta turvavyöstä. Lisäksi tuli monenlaisia kiinnityslenkkejä kantosysteemeille ja sisälle tulevalle lisäpussille.

Kun läppä ja pohja oli ommeltu yhteen yhtenäiseksi rinkulaksi alkoivat osat olla vailla yhteenliittämistä. Se oli jännittävin vaihe, eikä ihan helppo. Laukku oli sen verran kookas, että sen pyörittely ompelukoneella oli vaativaa.

Sisäsaumojen huolittelun olin päättänyt tehdä nahkanauhalla. Huolittelu oli aivan ehdottomasti haastavin vaihe. Laukku oli jo kokonainen iso möhkäle, jota piti ompelukoneella pyöritellä samalla, kun nahanpätkiä asetteli paikalleen. Tämä vaihe ei myöskään onnistunut ihan ongelmitta ja huolittelunauhaan tuli harmillisia neulanreikiä, kun jouduin purkamaan epäonnistuneita kohtia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siisti. Ei neulanreiät kiinnitä kauheasti huomiota.

Opettajan mallilaukuista nappasin idean sisälaukun ompelulle. Ompelin siis täällä blogissakin aiemmin julkaisemani laukun ompeluohjeen mukaan lopuista nahan paloista pikkulaukun, ja siihen kiinnityslenkit, joilla saan sen kiinnitettyä ison laukun sisään tilanjakajaksi ja sisätaskuksi. Laukun saa sitten näppärästi irti ja mukaan.

Laukun kantosysteemit on mallilaukun mukaan suunniteltu monipuolisiksi. Sitä voi kantaa olalla tai reppuna. Kaikki kantohihnat ovat sitä samaa kierrätettyä punaista turvavyötä. Kantohihnat ovat vielä vähän keskeneräiset yhden puuttuvan osan takia.

Olen tähän työhön tosi tyytyväinen. Siinä oli paljon haastetta ja selvisin sen kanssa hyvin. Olen selvästi oppinut tunnistamaan omia rajojani sen suhteen, milloin on liian väsynyt jatkamaan huolellista työtä, ja osasin lopettaa aina siinä kohtaa. Ihan halvaksi laukku ei tullut, vaikka nahka ja vuorikangas olivatkin puoli-ilmaisia. Metalliosat, tukikankaat ja -huovat maksoivat useita kymmeniä euroja. Ei se ehkä ihan vastaa laadultaan esikuvaansa, mutta opettaja lohdutti, että teollisuudessa niillä on vielä vähän asianmukaisempia koneita käytettävänä. Nahka tuli käytettyä huolella ja alla olevassa kuvassa on kaikki mitä jäi jäljelle.