Toiset savirappaustalkoot ja valmis tiskiallas

Viime viikonloppuna päästiin pitämään talkoot alkuperäisen suunnitelman mukaan kuuden hengen voimin. Rappaus eteni todella kivasti. Rappaaminen on yksistään aika hidasta ja tylsää puuhaa, mutta porukalla homma etenee paljon ripeämmin ja mukavammin.

Melkein puolet mökistä on nyt kertaalleen rapattu. Haluaisin saada kamiinanurkan kokonaan rapattua, jotta kamiinan pääsisi asentamaan. Seuraavaksi pitää siis hankkia toiseen kerrokseen upotettavaa vahvistusverkkoa ja päällimmäisen, värillisen kerroksen laasti.

Laasti on pysynyt hyvin kiinni katossakin, mutta saa nähdä ropiseeko se alas mökkiä siirrettäessä. Rappaaminen ei ole ihan kevyttä ja nopeaa, joten epäonnistumisen mahdollisuus on hieman epämotivoivaa (ilmeisesti myös talkoolaisten mielestä). Mutta ei voi voittaa, jos ei koita. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, pitäisikö loppuosa mökistä päällystää jollain muulla materiaalilla, mutta päätän sen sitten, kun näen kuinka työläitä kakkos- ja kolmoskerros ovat rapata. 

Tiskiallas selvisi lasituspoltosta ja lopputuloksesta tuli ulkonäöllisesti hyvin sitä mitä toivoinkin. Harmi vain, että altaan käytännöllisyys jäi heikoksi, sillä pohjan kaato ei onnistunut. Vesi jää siis seisomaan altaan reunoille, eikä valu viemäriin. Huonot kaadot ovat todella ärsyttäviä, joten harmittaa kyllä, etten onnistunut sen paremmin. Allaskin oli kuitenkin aika työläs projekti eikä ihan ilmainen, joten motivaatio lähteä tekemään saman tien uutta yritelmää, on aika heikko. Ehkä motivaatio löytyy vielä ennen kuin altaan asennus paikalleen on ajankohtaista, varmaan viimeistään sitten kun olen hetken käyttänyt huonosti toimivaa allasta.

Ensimmäiset savirappaustalkoot

Viime viikonloppuna mökillä pidettiin savirappaustalkoot. Talkoiden suunniteltu kokoonpano hieman kutistui, kun viidestä talkoolaisesta kolme sairastui. Saimme ihan kivasti hommaa eteenpäin kuitenkin kolmen hengen voiminkin ja seuraava talkooviikonloppukin on nyt jo sovittu.

Tajusin aika nopeasti ensimmäisiä testirappauksia tehdessäni, että suunnitelmani rapata kaikki sisäseinät ja katto tulee olemaan aika iso ja työläs toteuttaa. Pelkästään laastin tekeminen on oma hommansa: hiekka pitää siivilöidä, savi pitää murustaa, liottaa veteen ja siivilöidä ja vasta sitten pääsee sekoittamaan ainesosia keskenään. Sitten laasti pitää vielä levittää seinälle, eikä se ole ihan helppo ja kevyt homma, sillä voimaa täytyy käyttää jonkin verran, jotta laasti tarttuu. Saimme rapattua kolmen hengen voimin yhdessä päivässä arviolta kuusi neliötä eli noin seitsemäsosan pinta-alasta. Eli yhteen laastikerrokseen menisi samaa tahtia seitsemän päivää, ja kerroksiahan siis tulee kolme. Huh. Voi olla, että joudun vielä harkitsemaan uudelleen, tulisiko johonkin kohtaan seinää tai kattoa kuitenkin jokin muu pinnoite. Ennen seuraavia talkoita pitää joka tapauksessa hankkia lisää hiekkaa, koska sitä kuluu laastiin kaikista eniten. Tähän mennessä käytössäni on ollut yhden hiekkalaatikollisen verran hiekkaa, eli noin 100 kg ja tarvitsisin yhteensä noin 500 kg, jos siis pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa.

Olen nyt käyttänyt tällaista reseptiä ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin:

• 1 osa savea
• 3,5 osaa hiekkaa
• kuitua silmämääräisesti

Savi on ollut liejua sekoittaessa ja tarvittaessa  laastiin on lisätty vettä, silmämääräisesti sitäkin. Opin, että vähän löysempi laasti tarttuu seinään paremmin kuin kuivempi.

Nyt, kun pieni pätkä seinää on yhtenäisen värinen ihan katonharjaan asti, tuntuu että mökin korkeus oikein korostuu. Kaipa se mökki alkaa tuntua vähän minimmältä, kun sinne saa kalusteetkin paikalleen. Parempi olisi, muutenhan tuolla tulee ihan avaran paikan kammo!

Tänään jännitti, kun kävin katsomassa, oliko tiskiallas selvinnyt raakapoltosta vaurioitta. Ehjä oli ja muotonsakin pitänyt! Pääsin tekemään lasitusta ja nyt jännitetään taas vähintään yhtä paljon, millainen lavuaari sieltä uunista tulee ulos seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin poltossa!

Tiskiallas

Kävin hyödyntämässä savipajan tiloja heti ensimmäisenä aukiolopäivänä ja aloin toteuttaa minimökkiin lavuaaria. Toteutin sen levytekniikalla, eli vähän samaan tapaan kuin piparkakkutalot. Sain ensimmäisenä päivänä kaulittua ja leikattua kaikki osat, mutta savi oli niin märkää, että se piti jättää kuivumaan seuraavaan päivään kasausta varten. Seuraavana päivänäkin jouduin vielä vähän pöhöttelemään hiustenkuivaajalla, jotta levyt olivat tarpeeksi tukevia pystyyn nostettavaksi. Jos levyt pääsevät vääntyilemään kokoamisvaiheessa, on riskinä, että ne vääntyvät myös uunissa.

Lavuaariin meni 17 kg savea, jolle tuli polton kera hintaa 51 euroa. Tähän tulee vielä päälle lasituskustannukset. Olisi siis ollut halvempaa ottaa torista joku ilmainen tai puoli-ilmainen rosteriallas, mutta onhan se jo opittu, että itse ei välttämättä kannata alkaa tekemään säästöjen toiveissa. Olin saanut torista ilmaiseksi ylimääräisen tiskialtaan viemäriputken, joten sain katsottua siitä mallia sopivalle reiän koolle. Siinä piti huomioida myös noin 10 % kutistuminen kuivuessa ja uunissa. Altaan mitat määritti polttouunin koko. Olin aluksi huolissani, että siitä tulee turhan pieni, mutta lopulta allas vaikutti ihan hyvän kokoiselta. Koitin saada altaan pohjaan myös hieman kaatoa, jotta vesi ei jää siihen seisomaan mihinkään kohtaan.

Altaasta tuli sellainen kuin toivoinkin. Nyt pitää vain rukoilla polttouunin jumalia, että allas tulee uunista ulos ehjänä ja muotonsa säilyttäneenä.

Kasvimökki savesta

Ensimmäinen lukukausi Ikatassa olisi nyt purkissa. Kurssien loppupuolilla vähän kasaantui näitä valmiiden töiden esittelyjä, joten niitä on varmaan luvassa tässä vielä muutama.

Keramiikkakurssin toinen tehtävänanto oli tehdä kukkaruukku arkkitehtonisilla piirteillä. Suunnitelmani näytti tältä:

Kasvimökin luonnos

Suunnittelin mökkiin paikan kahdelle kasville, toisen talon sisään ja toisen "savupiippuun". Lisäksi siihen sopii tuikku "eteiseen". Halusin talon sisälle kodinonnen, joka ei kestä päältä päin kastelua. Siksi mökin molemmille sivuille suunnittelin pienet kastelureijät.

Luonnoksen piirtämisen jälkeen tein mökistä piparkakkutalotyyliin kaavat ja tein testikasauksen, jossa tulee yleensä esiin mahdolliset ajatusvirheet. Kaavoissa tulee ottaa huomioon se, että savi kutistuu noin 10%, kun kaikki vesi haihtuu siitä pois. Mitoitin kaavat niin, että mökkiin mahtuisi istuttamaan noin 10 cm halkaisijan multapaakun ja piippuun mahtuisi pieni muoviruukku. Huomasin testikasauksessa, että tuikulle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, mutta päätin korjata asian muotoilemalla yhtä seinää kasausvaiheessa pyöreämmäksi.

Kasvimökin kaavat

Testikasaus

Sitten itse asiaan. Toteutin mökin levytekniikalla. Savesta kaulitaan parin yhtä paksun riman avulla tasapaksua levyä, josta leikataan veitsellä kaavojen mukaan osat. Kaulitseminen tapahtuu paksun puuvillakankaan tai tässä tapauksessa leivinpaperin päällä, jotta kaulittu savi ei jää pöytään kiinni.

Käyttämäni savi oli aika märkää ja annoin osien kuivua sen aikaa, että sain kaikki osat leikattua. Tein seinistä ohuita, joten niiden piti antaa kuivua aika paljon, että ne pitivät muotonsa kasatessa. Ennen kasausta osiin tehdään halutut pintakuvioinnit ja muotoilut. Muotoilin päätyosien kasteluaukot, piirsin pari ikkunaa ja lisäsin pintakuviointia 3D-tulostetuilla muoteilla.

Seuraavaksi haastavin ja työläin vaihe: mökin kasaaminen. Muutin alkuperäistä savupiipun kaavaa niin, että savupiippuun tuli vain yksi sauma. Sen seurauksena piipusta tuli hyvin epäsymmetrinen, mutta se sopi mielestäni mökin tyyliin oikein hyvin. Saumoja kiinnitettäessä molempien osien kiinnityspinnat rikotaan ja niihin levitetään saviliejua. Viistosin lisäksi suorien seinien sivut noin 45 asteen kulmaan. Sisäsaumat vahvistetaan painelemalla niihin savesta pyöriteltyä nauhaa. Pohjan tulee olla sen verran iso, että sivukappaleet mahtuvat sen päälle.

Suorat seinät kasattu.

Leikkasin mökistä yhden kulman pois ja kiinnitin piipun siihen. Lisäsin piippuun myös välipohjan, jotta piippuun tulevasta ruukusta ei valu vedet piipun läpi pöydälle. Lopuksi vielä muotoilin eteisosion päälle katon ja siihen pienen savupiipun, josta tuikun lämmittämä ilma pääsee nousemaan pois. Oven eteen kiinnitin pari savesta muotoiltua "kiveä", jotka toimivat portaiden tukina.

Kun talo oli kuivunut kunnolla, sille tehtiin raakapoltto. Raakapoltossa saven väri muuttui punertavaksi. Seuraavaksi oli lasituksen vuoro. Lasittamisessa oli paras ottaa "syteen tai saveen" asenne, koska lasitteiden käyttäytymistä oli ilman testaamista aika mahdoton ennustaa.

Levitin lasitteen pensselillä, koska halusin käyttää eri osiin eri väristä lasitetta. Siveltimellä levittäessä on paras varautua siihen, että siveltimen vedot jäävät väkisin näkyviin.

Lasituspoltosta tultuaan talo oli aika eri näköinen kuin olin kuvitellut. Käytin talon seiniin alla olevassa kuvassa näkyvää Seladon Grün lasitetta, josta odotin siis vihertävää lopputulosta. Savupiippuun ja "kivijalkaan" käytin Iskia-nimistä lasitetta, eikä senkään malli kertonut ihan hirveästi lopputuloksesta.

Lasituspoltto tehtiin vähän kuumemmassa lämmössä, kuin mikä tälle punasavelle olisi ollut optimaalinen, joten saven väri muuttui hyvin tummaksi. Vihreän sijaan seinistä tuli ruskeita ja savupiipun värimaailmasta tulee mieleen kummitustalo.

Askartelin vielä jäätelötikuista portaat ja oven taloon. Värjäsin tikut vesiväreillä ja kiinnitin oven sinitarralla.

Lopputulos ei ole maailman kaunein savimökki, mutta lopullisessa käyttötarkoituksessaan, eli vihreiden kasvien kanssa, on se aivan sympaattinen.

Keramiikkakurssin tuotoksia

Keramiikkakurssin työt on nyt kaikki poltettu ja lasitettavaksi aiotut myös lasituspoltettu. Aika siis esitellä mitä tuli tehtyä.

Ensimmäinen tehtävänanto oli suunnitella reliefi jonkin kaksiulotteisen abstraktin taideteoksen pohjalta. Oman työni esikuvaksi valikoitu Frank Stellan taideteos Sinjerli Variation IV. Alla kuvat inspiraatioteoksesta ja toteuttamastani reliefistä.

Tämä oli ihan hauska työ, mutta sisäinen ympäristöaktivistini vähän kamppailee tällaisten töiden kanssa, joille ei ole mitään käytännöllistä käyttötarkoitusta. Yritin suhtautua sen tekemiseen tekniikkaharjoitteluna. Jälkeen päin vasta tajusin, että olisin ehkä mieluummin jättänyt työn polttamatta, koska polttamattoman saven voi aina käyttää uudestaan.

Seuraavan työn tehtävänantona oli ensin kerätä kollaasi jonkin teeman ympärille ja sen pohjalta suunnitella ja toteuttaa astiapari. Omaksi astiaparikseni muotoutui keittokulho ja kannu. Omaa silmääni miellyttää maanläheinen rouhea tyyli, jossa kädenjälki ja valmistusvaiheet saavat näkyä. Alla olevissa kuvissa on nähtävillä kokoamani kollaasi ja valmistusvaiheessa otettuja kuvia.

Astioiden muotoilu onnistui mielestäni aika hyvin. Etenkin keittokulhoon olin tyytyväinen. Kannun muotoilussa kyllä vähän näkyy, että tuote oli vaikeampi toteuttaa kuin kulho, ja tekniikassani on vielä kehitettävää.

Olin toki ajatellut, että nämä astiat tulisivat käyttöön, joten ne oli paras lasittaa. Lasittaminen koululla on kuitenkin aikamoista arpapeliä, koska lasitteita ei pääse testaamaan. Kokeilumielellä oli siis mentävä, syteen tai saveen. Sisälle halusin valkoisen lasitteen, jotta puhtaanapito olisi helpompaa. Ulkopuolelle valitsin lasitteet sen perusteella, mitä maanläheistä väriä olisi niin paljon valmiina, että lasittaminen kastamalla onnistuu.

 

No joo, ei se lasitus ihan toiveita täyttänyt. Valmiissa tuotteissa on kyllä sitä rouheaa maanläheistä fiilistä, jota hainkin, mutta lopputulos on ehkä vähän turhankin karu. Kulhon lasite käyttäytyi poltossa todella kummallisesti. Se oli kuplinut ja valunut kummallisesti. Lämpötilan piti tuolle lasitteelle olla sopiva, joten en tiedä mikä meni vikaan. Se näyttää nyt joltain rupikonna Shrekiltä - ei ehkä miellyttävin ruokailuastiamielleyhtymä. Valkoinen lasite sisälle onnistui kuitenkin kivasti. 

Kannussa taas lasite käyttäytyi ennen polttoa kummallisesti; se näytti jäävän todella paksuksi kerrokseksi, vaikka lasite vaikutti varsin juoksevalta. Uunissa se ei kuitenkaan valunut. Pariin kohtaan jäi vähän liian ohuita läikkiä, mutta ulkoa päin lasitus oli tässä kohtuullisen onnistunut. Väri taas oli ehkä vähän karumpi kuin osasin odottaa. Kannuunkin tuli sisälle valkoinen lasite. Se oli jäänyt kannun suulta vähän päällekkäin ulkopinnan lasitteen kanssa ja yhdessä lasitteet olivat kuplineet, joten kannun suulle jäi aika epämiellyttävä karhea kuplinut pinta, joka on varmaan vaikea pitää puhtaana.

Sellaisia kokemuksia tältä kurssilta. Julkaisen vielä erikseen postauksen yhdestä keramiikkakurssin tehtävästä vähän moninaisempien vaihekuvausten kera.