Isoja edistysaskelia kesän loppuun

Mökin sisätyöt ovat edenneet kuukauden aikana paljon. Ratkaisin seinien päällystykseen liittyvän kysymyksen tapetoimalla seinät vanhojen kuvitettujen tietokirjojen sivuilla. Olen erittäin tyytyväinen tästä ideasta. Seinistä tuli mielestäni tosi hienot ja on kiva katsella kuvia ja lukea tietoa seiniltä. Valikoin kirjoista kivoimmat sivut ja valikoin kuva-aiheita niin, että esimerkiksi ruokapöydän lähettyvillä on hedelmien kuvia ja ikkunan yläpuolella lintujen ja perhosten kuvia. Kattoon laitoin mustavalkoisia sivuja ja enemmän tekstiä, jotta se olisi vähän rauhallisempi tuijotella sängyssä makoillessa. Sängyn rungon ja sängyn päädyn olen saanut myös jo tehtyä, eikä rapattavaa ole enää paljoa jäljellä. Näin ison vaivan myös, kun askartelin kymmenellä eurolla ostetusta korkeasta kaapista syvemmän. Keittiön runkokin on jo pöytälevyjä vaille valmis.

Ulkopuolelta olen saanut ikkunan pielilaudat asennettua ja verkotettua katon tuuletusvälin niin, että enää eivät pääse linnut nyppimään eristevilloja mistään.

Pari aika ikävää takaiskuakin kuitenkin tuli: katon rappauksesta tippui noin neliömetrin verran alas kamiinan lämmityksen yhteydessä ja kamiinan piipusta paljastui valmistusvirhe ja se joudutaan kokonaan vaihtamaan. Löysin myös kivuliaalla tavalla raksani nurkalta maamehiläispesän. En aio nyt paikata pudonnutta rappausta, vaan katson, tippuuko sitä lisää alas siirron yhteydessä. Jos ei putoa niin teen siihen paremman pohjustuksen ja rappaan uudestaan. Jos putoaa, pitää miettiä joku toinen pinnoite kattoon. Sormet ristissä, että seinien kanssa ei ainakaan tulisi mitään vastaavia ongelmia.

Kamiinan piipusta alkoi maali hilseillä ja reklamoidessani tästä, kävi ilmi, että savupiipusta ei myöskään pitäisi lähteä sellaista katkua, joka siitä edelleen kolmannellakin lämmityskerralla lähti. Valmistajan arvio oli, että maalipinnoite on epäonnistunut ja piippu joudutaan vaihtamaan. Tämä on tietenkin iso harmi. Nyt en uskalla enää lämmittää mökkiä ennen kuin piippu on vaihdettu ja ulkona alkaa olla jo aika viileää.

Ensitulet

Viime viikolla saatiin piippu asennettua ja kamiinassa on nyt ollut jo kahdet tulet. Tein näistä juhlallisista ensitulista oikein videot muistoksi:

Ja taas tuntuu hieman todellisemmalta se, että minulla on ihan oma mökki, jossa voi jo laittaa kamiinaankin tulet. Ei mene enää kauaa, että pääsen asentamaan keittiötäkin. Mieletöntä!

Kun rappaamisen haastavuus oli käynyt ensimmäistä kerrosta tehdessä ilmi, ajattelin, että en taida sittenkään rapata ihan koko mökkiä. Pitäisi vain keksiä millä sitten pinnoitan sänkypäädyn seinät. Yksi kierrätysteemaan ja budjettiin sopiva vaihtoehto olisi sanomalehdillä tapetointi.

Rikki mennyt ikkuna aiheuttaa edelleen murhetta. Olin jo hankkinut uuden ikkunalasin rikkimenneen tilalle, mutta sen leikkaaminen sopivan kokoiseksi ei onnistunut. En oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä.

Mökin rakennusurakka alkaa olla niin hyvällä mallilla, että alkaisi olla ihan ajankohtaista löytää sille sijoituspaikka. Olen miettinyt, että mökin voisi siirtää talvella jään yli johonkin rantaan, joten ei olisi edes välttämätöntä, että perille menisi tietä. Mutta paikka pitäisi jo löytää, jotta sijoituspaikan voisi tarvittaessa raivata puista tai tasoittaa ennen talvea. Eli jos tunnet jonkun, joka omistaa etelärantaa jostain Tampereen lähettyviltä ja olisi halukas joko myymään tai vuokraamaan pienenkin palstan siitä, vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

Rappauksen kerroksia

Mökin suhteen kesän ykköstavoite on ollut saada yksi nurkka seinärappauksesta valmiiksi asti, jotta voin asentaa kamiinan ja piipun paikalleen ilman, että ne tulevat rappaamisen tielle. Tämä on tärkeää, koska piipun asennuksen jälkeen voin vihdoin saada mökin katon ihan valmiiksi asti, eli viimeisetkin harjakaistaleet paikalleen. Eilen saavutin tämän itselleni merkityksellisen virstanpylvään ja kannoin kamiinan lopulliselle paikalleen! Voisin pitää juhlat, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan.

Eli rappaushommia on tehty kädet ruvella edeltävä viikko. Rappaukseen tulee ohjeen mukaan kolme kerrosta, joista keskimmäisen sisälle vahvikekangas. Ensimmäisen kerroksen rappaaminen ei ole ollut helppoa ja nopeaa, joten elättelin toiveita, että toinen kerros olisi helpompi. Viimeistenkin talkoohalujen karkottamiseksi kerrottakoon, että ei se ole. Ei ole helppoa saada rappaus tarttumaan niin että sitä pitää kankaankin paikallaan, ja olenkin pari kertaa liikaa katsonut, kun tunnin-parin työni romahtaa yhtenä kankaanpalana alas seinältä. Katon kohdalla huomasin kankaan kiinnittämisen mahdottomaksi ja totesin, että kattoon tulee vain kaksi rappauskerrosta ja ei vahvikekangasta. Olen näiden päivien aikana alkanut kyseenalaistamaan koko kankaan tarpeellisuutta. Sen tarkoitus on siis kai vahvistaa rappauspintaa. Sen jo ainakin päätin, että mitään keittiönkaappien taakse jääviä seiniä en todellakaan aio rapata moneen kertaan.

Kahden haastavan kerroksen jälkeen kolmas kerros on ollut erittäin suuri positiivinen yllätys. Pintakerrosta varten olen ostanut kaupallista hienorappaussavilaastia, jotta seinät eivät jäisi harmaiksi. Ai että kun on meinaan helppoa ja mukavaa tuon kaupallisen laastin levittäminen! Noin helppoa kun olisi kaikki kerrokset olleet niin seinät olisi rapattu jo viime jouluna. Samoista ainesosista se koostuu kuin omani, paitsi osmankääminsiemenen sijaan tässä on selluloosaa ja "huolella valitun rakeisuuskäyrän mukaista hiekkaa". Voisi kyllä ihan uteliaisuuttaan koittaa, minkälaista laastia saisi aikaseksi liottamalla sanomalehdestä selluliisteriä sideaineeksi.

Seinän väriksi tuli 1:2 oranssi:valkoinen. Harkitsin punaisen ja oranssin välillä ja ensivaikutelma on, että punainen olisi ollut parempi. Seinä on vähän turhan keltainen makuuni. Mutta ei se huono ole, sillä nyt mennään, silmä tottuu ja mitä näitä on.

Ja siinä se nyt on! Ihan ei vielä tulia kannata tehdä, mutta pian! Seinä näyttää kuvassa melko kirjavalta, kun siellä näkyy kuivunutta pohjalaastia, märkää pohjalaastia, kuivunutta pintalaastia ja märkää pintalaastia. Nyt on taas oikein hyvä fiilis siitä, kuinka mökki näyttäisi edistyvän.

Toiset savirappaustalkoot ja valmis tiskiallas

Viime viikonloppuna päästiin pitämään talkoot alkuperäisen suunnitelman mukaan kuuden hengen voimin. Rappaus eteni todella kivasti. Rappaaminen on yksistään aika hidasta ja tylsää puuhaa, mutta porukalla homma etenee paljon ripeämmin ja mukavammin.

Melkein puolet mökistä on nyt kertaalleen rapattu. Haluaisin saada kamiinanurkan kokonaan rapattua, jotta kamiinan pääsisi asentamaan. Seuraavaksi pitää siis hankkia toiseen kerrokseen upotettavaa vahvistusverkkoa ja päällimmäisen, värillisen kerroksen laasti.

Laasti on pysynyt hyvin kiinni katossakin, mutta saa nähdä ropiseeko se alas mökkiä siirrettäessä. Rappaaminen ei ole ihan kevyttä ja nopeaa, joten epäonnistumisen mahdollisuus on hieman epämotivoivaa (ilmeisesti myös talkoolaisten mielestä). Mutta ei voi voittaa, jos ei koita. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, pitäisikö loppuosa mökistä päällystää jollain muulla materiaalilla, mutta päätän sen sitten, kun näen kuinka työläitä kakkos- ja kolmoskerros ovat rapata. 

Tiskiallas selvisi lasituspoltosta ja lopputuloksesta tuli ulkonäöllisesti hyvin sitä mitä toivoinkin. Harmi vain, että altaan käytännöllisyys jäi heikoksi, sillä pohjan kaato ei onnistunut. Vesi jää siis seisomaan altaan reunoille, eikä valu viemäriin. Huonot kaadot ovat todella ärsyttäviä, joten harmittaa kyllä, etten onnistunut sen paremmin. Allaskin oli kuitenkin aika työläs projekti eikä ihan ilmainen, joten motivaatio lähteä tekemään saman tien uutta yritelmää, on aika heikko. Ehkä motivaatio löytyy vielä ennen kuin altaan asennus paikalleen on ajankohtaista, varmaan viimeistään sitten kun olen hetken käyttänyt huonosti toimivaa allasta.

Ensimmäiset savirappaustalkoot

Viime viikonloppuna mökillä pidettiin savirappaustalkoot. Talkoiden suunniteltu kokoonpano hieman kutistui, kun viidestä talkoolaisesta kolme sairastui. Saimme ihan kivasti hommaa eteenpäin kuitenkin kolmen hengen voiminkin ja seuraava talkooviikonloppukin on nyt jo sovittu.

Tajusin aika nopeasti ensimmäisiä testirappauksia tehdessäni, että suunnitelmani rapata kaikki sisäseinät ja katto tulee olemaan aika iso ja työläs toteuttaa. Pelkästään laastin tekeminen on oma hommansa: hiekka pitää siivilöidä, savi pitää murustaa, liottaa veteen ja siivilöidä ja vasta sitten pääsee sekoittamaan ainesosia keskenään. Sitten laasti pitää vielä levittää seinälle, eikä se ole ihan helppo ja kevyt homma, sillä voimaa täytyy käyttää jonkin verran, jotta laasti tarttuu. Saimme rapattua kolmen hengen voimin yhdessä päivässä arviolta kuusi neliötä eli noin seitsemäsosan pinta-alasta. Eli yhteen laastikerrokseen menisi samaa tahtia seitsemän päivää, ja kerroksiahan siis tulee kolme. Huh. Voi olla, että joudun vielä harkitsemaan uudelleen, tulisiko johonkin kohtaan seinää tai kattoa kuitenkin jokin muu pinnoite. Ennen seuraavia talkoita pitää joka tapauksessa hankkia lisää hiekkaa, koska sitä kuluu laastiin kaikista eniten. Tähän mennessä käytössäni on ollut yhden hiekkalaatikollisen verran hiekkaa, eli noin 100 kg ja tarvitsisin yhteensä noin 500 kg, jos siis pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa.

Olen nyt käyttänyt tällaista reseptiä ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin:

• 1 osa savea
• 3,5 osaa hiekkaa
• kuitua silmämääräisesti

Savi on ollut liejua sekoittaessa ja tarvittaessa  laastiin on lisätty vettä, silmämääräisesti sitäkin. Opin, että vähän löysempi laasti tarttuu seinään paremmin kuin kuivempi.

Nyt, kun pieni pätkä seinää on yhtenäisen värinen ihan katonharjaan asti, tuntuu että mökin korkeus oikein korostuu. Kaipa se mökki alkaa tuntua vähän minimmältä, kun sinne saa kalusteetkin paikalleen. Parempi olisi, muutenhan tuolla tulee ihan avaran paikan kammo!

Tänään jännitti, kun kävin katsomassa, oliko tiskiallas selvinnyt raakapoltosta vaurioitta. Ehjä oli ja muotonsakin pitänyt! Pääsin tekemään lasitusta ja nyt jännitetään taas vähintään yhtä paljon, millainen lavuaari sieltä uunista tulee ulos seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin poltossa!

Tiskiallas

Kävin hyödyntämässä savipajan tiloja heti ensimmäisenä aukiolopäivänä ja aloin toteuttaa minimökkiin lavuaaria. Toteutin sen levytekniikalla, eli vähän samaan tapaan kuin piparkakkutalot. Sain ensimmäisenä päivänä kaulittua ja leikattua kaikki osat, mutta savi oli niin märkää, että se piti jättää kuivumaan seuraavaan päivään kasausta varten. Seuraavana päivänäkin jouduin vielä vähän pöhöttelemään hiustenkuivaajalla, jotta levyt olivat tarpeeksi tukevia pystyyn nostettavaksi. Jos levyt pääsevät vääntyilemään kokoamisvaiheessa, on riskinä, että ne vääntyvät myös uunissa.

Lavuaariin meni 17 kg savea, jolle tuli polton kera hintaa 51 euroa. Tähän tulee vielä päälle lasituskustannukset. Olisi siis ollut halvempaa ottaa torista joku ilmainen tai puoli-ilmainen rosteriallas, mutta onhan se jo opittu, että itse ei välttämättä kannata alkaa tekemään säästöjen toiveissa. Olin saanut torista ilmaiseksi ylimääräisen tiskialtaan viemäriputken, joten sain katsottua siitä mallia sopivalle reiän koolle. Siinä piti huomioida myös noin 10 % kutistuminen kuivuessa ja uunissa. Altaan mitat määritti polttouunin koko. Olin aluksi huolissani, että siitä tulee turhan pieni, mutta lopulta allas vaikutti ihan hyvän kokoiselta. Koitin saada altaan pohjaan myös hieman kaatoa, jotta vesi ei jää siihen seisomaan mihinkään kohtaan.

Altaasta tuli sellainen kuin toivoinkin. Nyt pitää vain rukoilla polttouunin jumalia, että allas tulee uunista ulos ehjänä ja muotonsa säilyttäneenä.