Sateenvarjon uusiokäyttö

Vanha sateenvarjoni sanoi sopimuksensa irti, ja kun olin jo muutaman kerran satuttanut käteni poikkinaisina törröttäviin metalliosiin, luovutin itsekin sen kanssa. Sopivasti sain ompeluopettajalta hyvän vinkin hyödyntää vanhojen sateenvarjojen kevyt ja kestävä kangas uusiokäytössä kauppakassina. Tämä oli kierrätystä parhaimmillaan. En käyttänyt kassiin mitään muuta materiaalia kierrätetyn sateenvarjokankaan lisäksi, kuin ompelulankaa. Lisäksi se oli nopea ja helppo tehdä. Kauppakassista tuli oikeasti tosi näppärä, koska se menee niin pieneen tilaan ja kulkee aina mukana repussa kauppareissuja varten.

Ompelin taitetusta kankaasta kassin muodon ensin nurjat puolet vastakkain. Sitten leikkasin kassin suuaukon, käänsin työn ja ompelin saumat pussiin. Käänsin suun reunat ja tein yli jääneestä kankaasta paloja yhdistelemällä kantohihnat. Ei tullut ehkä siisteintä mahdollista ompelujälkeä, mutta erittäin toimiva tuote omaan käyttöön.

Kuksa

Puutyökurssilla tein yhteisten töiden ohella pitkään haaveissa olleen perinteisen pahkakuksan. Sain pahkan ystävälliseltä Lapista kotoisin olevalta puupuolen opiskelijalta.

Liotin pahkaa vedessä, jotta se kävi vähän pehmeämmäksi työstämistä varten. Porasin kupin alkua erityisellä kuksien valmistukseen tehdyllä poranterällä ja lähdin hakemaan kuksan muotoa kirveellä.

Koversin kuppiosaa lisää käsin käteni rakoille. Pahka oli sen muotoinen, että kupista ei saanut kauhea isoa, jos sitä ei leventänyt ja syventänyt pahkan muotojen mukaan.

Luin perinteisen kuksan valmistuksesta kertovasta kirjasta, että aihio on keitetty suolavedessä, joten tein itsekin niin. Kuksia tehnyt puutyöopettaja ei ollut sitä tehnyt ja jäi ehkä vähän epäselväksi sen työvaiheen tarkoitus.

Keitetyn aihion päälle laitoin kerroksen puuliimaa, jotta se kuivuu tasaisen hitaasti eikä halkeile, ja annoin kuivua ainakin kuukauden.

Lopullinen muotoilu tapahtui nauhahiomakoneella ja muilla hiontalaitteilla. Varsinkin kuppiosan hiominen oli haastavaa, koska pahkan muodon takia kupin toinen puoli on kovasti montulla sivusuunnassa.

Kuksan muoto määräytyi siis pitkälti pahkan muodon mukaan, eikä siksi näytä miltään symmetriseltä sarjatyönä tehdyltä kuksalta. Tästä kuksasta ei myöskään onnistu juominen oikealla kädellä kädensijasta kiinni pitäen.

Tajusin jossain kohtaa työstöä, että ei mulla kyllä oikeasti mitään sen suurempaa käyttöä tällaiselle kuksalle tule olemaan. Mutta tulipahan toteutettua pitkään haaveena ollut työ. Ja tuli siitä kyllä luonteikas kuksa!

Puutyöt

Leikkuulaudan jälkeen seuraava yhteinen työ puutyökurssilla oli sinkkaliitoksin tehty laatikko. Tutustuimme intarsiatekniikkaan, mutta itselläni ei kärsivällisyys riittänyt marraskuun väsymyksessä laatikon kanteen liimatun viilun koristeluun. Luulin seuranneeni ohjeita tarkasti, mutta onnistuin silti mokaamaan sinkkaliitokset tekemällä ne väärin päin kahteen kulmaan. Taas huomasi, että kyllä käsitöissäkin ajatustyötä joutuu tekemään yllättävänkin paljon.

Kurssin lopuksi tutustuimme vielä perinteisen vakan valmistukseen. Ehdin valmistaa tällä tekniikalla tarjottimen, mutta olisin mielelläni tehnyt vakkatöitä enemmänkin. Kurssin loppu tuli kuitenkin vastaan.

Vakkoihin höyrytetään ohutta haapaliuskaa ja se taivutetaan muotin päälle haluttuun muotoon. Työn kuivuttua rengas punotaan männynjuurella yhteen ja tehdään pohja. Pohjan kiinnitin puutapeilla. Tarjottimeeni punoin männynjuuresta myös yksinkertaiset kahvat.