Sateenvarjon uusiokäyttö

Vanha sateenvarjoni sanoi sopimuksensa irti, ja kun olin jo muutaman kerran satuttanut käteni poikkinaisina törröttäviin metalliosiin, luovutin itsekin sen kanssa. Sopivasti sain ompeluopettajalta hyvän vinkin hyödyntää vanhojen sateenvarjojen kevyt ja kestävä kangas uusiokäytössä kauppakassina. Tämä oli kierrätystä parhaimmillaan. En käyttänyt kassiin mitään muuta materiaalia kierrätetyn sateenvarjokankaan lisäksi, kuin ompelulankaa. Lisäksi se oli nopea ja helppo tehdä. Kauppakassista tuli oikeasti tosi näppärä, koska se menee niin pieneen tilaan ja kulkee aina mukana repussa kauppareissuja varten.

Ompelin taitetusta kankaasta kassin muodon ensin nurjat puolet vastakkain. Sitten leikkasin kassin suuaukon, käänsin työn ja ompelin saumat pussiin. Käänsin suun reunat ja tein yli jääneestä kankaasta paloja yhdistelemällä kantohihnat. Ei tullut ehkä siisteintä mahdollista ompelujälkeä, mutta erittäin toimiva tuote omaan käyttöön.

Ompelukurssin laukku

Ompelukurssilla saimme tehtäväksi ommella jonkinlaisen laukun. Sai siis tehdä kauppakassin, repun, pikkulaukun, tai mitä nyt keksi. Oma pohdintani lähti taas liikkeelle siitä, mitä tarvitsisin tai mille olisi käyttöä. Mulla on jo rinkka ja kohtuullisen uusi päiväreppu. Ajattelin että kaikenlaisia lyhyitä viikonloppureissuja varten joku vähän isompi kassi voisi olla kätevä. Opin sellaisen termin, kuin "weekender bag" ja etsin sillä netistä malleja. Otin kassini esikuvaksi QWSTION weekender nimisen laukun. Siinä oli monenlaisia näppäriä yksityiskohtia, joista halusin ottaa mallia. Halusin haastaa itseäni: pystyisinkö tekemään kaupasta ostettavien laukkujen laatua vastaavan tuotteen. Lisähaasteen pistin myös materiaalivalinnalla: halusin tehdä laukun kestävästä nahasta.

Ajatuksenani oli, että etsisin kierrätettyjä isoja nahkatakkeja, joista kokoaisin laukun. Kävin Nextiilissä etsimässä materiaaleja ja löysinkin kokonaisen kierrätetyn nahkavuodan todelliseen pilkkahintaan.

Tein ensimmäiseksi laukulle kaavat ja testasin hukkakankaalla laukun kasaamista. Näin myös minkä kokoinen laukusta tulee. Laukun toteutuksessa tuli olemaan useita haastavia teknisiä valmistusvaiheita, jotka vaativat huolellista suunnittelua. Alla olevissa kuvissa on kaavoja ja läpän kärjen työvaiheiden ja viimeistelymenetelmien suunnittelua ja testausta.

Kun materiaalit oli hankittu ja työvaiheiden järjestys mietitty, oli aika tarttua vuorikankaaseen. Valitsemani vuorikangas oli melkoisen haastavaa ommeltavaa sekin. Se oli liukasta ja rispaantuvaa. Ensimmäiseksi ompelin vuoriin sisätaskut. Seuraavaksi purin koko homman ja aloitin alusta. Ilman tukikangasta jäljestä ei tullut siistiä. Onneksi kangasta oli sen verran paljon, että pystyin tekemään homman uusiksi.

Ompelin sisätaskun vuorit kiinni vetoketjun aukon kohdalta.

Aukot leikkasin auki ja käänsin vuorin nurjalle puolelle.

Aukkoihin ompelin vetoketjut ja lopuksi sisätaskujen pussit umpeen.

Tässä sama uudelleen tehtynä tukikankaan kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli läppä ja päävetoketjut. Tätä vaihetta olin jo vähän harjoitellut tilkuilla, joten sävelet olivat kohtuullisen selvät. Läppään tuli tukihuopa väliin ja kärjen huolittelin nahan palalla. Nahan ompeleminen oli aika jännittävää puuhaa, koska pieleen menneestä ompeleesta jäisi nahkaan reiät.

 Seuraavaksi ompelin laukun sivukappaleeseen piilovetoketjun ja pienen taskun.

Laukun sisään toiselle sivulle tuli läppäritasku. Sen toteutin vuorikankaasta ja tukihuovasta. Tein myös pienen nepparikiinnikkeen läppäritaskulle. Tukihuopaa tuli myös sivu- ja pohjakappaleisiin.

Pohjakappaleeseen laitoin pahvia ja nastat kulutuksen kestävyyttä parantaakseni.

Läpän kiinnityssysteemiksi tuli kierrelukko.

Sivukappaleisiin kiinnitin kantokahvat sedän varastoista löytyneestä punaisesta turvavyöstä. Lisäksi tuli monenlaisia kiinnityslenkkejä kantosysteemeille ja sisälle tulevalle lisäpussille.

Kun läppä ja pohja oli ommeltu yhteen yhtenäiseksi rinkulaksi alkoivat osat olla vailla yhteenliittämistä. Se oli jännittävin vaihe, eikä ihan helppo. Laukku oli sen verran kookas, että sen pyörittely ompelukoneella oli vaativaa.

Sisäsaumojen huolittelun olin päättänyt tehdä nahkanauhalla. Huolittelu oli aivan ehdottomasti haastavin vaihe. Laukku oli jo kokonainen iso möhkäle, jota piti ompelukoneella pyöritellä samalla, kun nahanpätkiä asetteli paikalleen. Tämä vaihe ei myöskään onnistunut ihan ongelmitta ja huolittelunauhaan tuli harmillisia neulanreikiä, kun jouduin purkamaan epäonnistuneita kohtia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siisti. Ei neulanreiät kiinnitä kauheasti huomiota.

Opettajan mallilaukuista nappasin idean sisälaukun ompelulle. Ompelin siis täällä blogissakin aiemmin julkaisemani laukun ompeluohjeen mukaan lopuista nahan paloista pikkulaukun, ja siihen kiinnityslenkit, joilla saan sen kiinnitettyä ison laukun sisään tilanjakajaksi ja sisätaskuksi. Laukun saa sitten näppärästi irti ja mukaan.

Laukun kantosysteemit on mallilaukun mukaan suunniteltu monipuolisiksi. Sitä voi kantaa olalla tai reppuna. Kaikki kantohihnat ovat sitä samaa kierrätettyä punaista turvavyötä. Kantohihnat ovat vielä vähän keskeneräiset yhden puuttuvan osan takia.

Olen tähän työhön tosi tyytyväinen. Siinä oli paljon haastetta ja selvisin sen kanssa hyvin. Olen selvästi oppinut tunnistamaan omia rajojani sen suhteen, milloin on liian väsynyt jatkamaan huolellista työtä, ja osasin lopettaa aina siinä kohtaa. Ihan halvaksi laukku ei tullut, vaikka nahka ja vuorikangas olivatkin puoli-ilmaisia. Metalliosat, tukikankaat ja -huovat maksoivat useita kymmeniä euroja. Ei se ehkä ihan vastaa laadultaan esikuvaansa, mutta opettaja lohdutti, että teollisuudessa niillä on vielä vähän asianmukaisempia koneita käytettävänä. Nahka tuli käytettyä huolella ja alla olevassa kuvassa on kaikki mitä jäi jäljelle.

Pussukoiden ompelua

Tällä viikolla alkoi toinen jakso ja sen myötä ompelukurssi. Kurssi lähti vauhdilla käyntiin kahden peräkkäisen kuuden tunnin ompelupäivän myötä. Ensimmäiseksi tehtäväksemme saimme kukin testata ja näyttää ompelutaitojamme ompelemalla kaksi erilaista yksinkertaista pussukkaa.

Vaiheittaiset mallit ensimmäistä pussukkaa varten.

Saimme tehtäväksi myös tehdä ohjeet tuotteen ompelua varten, joten tässä ohjeet alempaan pussukkaan:

Tarvitset:
- kaksi palaa päälliskangasta
- kaksi palaa vuorikangasta
- yläreunan leveyttä 3 cm lyhyemmän vetoketjun (tässä metrivetoketjua)
- 4 x noin 6 cm pitkää ripsinauhan palaa

Kankaita ei tarvitse huolitella, koska kaikki reunat jäävät pussiin. (Eli niitä ei voi valmiista työstä nähdä sisältä eikä ulkoa. Silloin ne eivät myöskään purkaannu.) Ripsinauhan pätkät sen sijaan kannattaa polttaa heti ne leikattuaan, koska ne purkavat helposti.

1. Ompele vetoketjun molempiin päihin ripsinauhat.

2. Ompele päälliskankaat vetoketjuun oikeat puolet vastakkain.

3. Ompele vuorikankaat vetoketjuun. Vetoketjun nurja puoli tulee vuorikankaan oikeaa puolta vasten. Saumanvarat tulevat samaan suuntaan päälliskankaan saumanvarojen kanssa.

4. Taita ja ompele kaksi ripsinauhan palaa puolikkaaseen leveyteen ja kiinnitä ne päälliskankaan oikealle puolelle kiinnityslenkeiksi. Lenkki tulee pussin keskustan suuntaan.

5. Ompele pussin reunat kuvan mukaisesti. Jätä noin puoli senttiä rakoa ompeleen ja vetoketjun väliin. Jätä vuorin pohja auki, jotta saat pussin käännettyä ympäri.

6. Taita päälliskankaan kulmista saumat vastakkain ja ompele pohjan muoto.

7. Nyt pussi on jo melkein valmis. Käännä se ympäri ja käännä vuorikankaan pohjan huolittelemattomat reunat sisään päin. Ompele pohja kiinni.

Käännä vuori pussin sisälle ja avaa kulmat. Valmis!

Meidän opettaja oli tehnyt niin näppärät vaiheittaiset mallit, että tein itselleni samanlaiset. Niistä havainnollistuu vaiheet vielä kuvia ja selityksiä selkeämmin.

Laukun pussista saa lisäämällä siihen kantohihnan, jonka ompelu onnistuu näin:

1. Leikkaa haluamasi hihnan mittainen ja neljä kertaa niin leveä kangassoiro. Jos joudut yhdistämään kankaita, tee saumat vinoon, jotta sauma jakaantuu tasaisesti pidemmälle matkalle.

2. Taita ja silitä soiro kahtia.

3. Avaa taitos ja taita ja silitä reunat kohti keskitaitetta.

4. Taita ja silitä kahtia. Ompele reuna ja symmetrisyyttä halutessasi tee ommel myös toiselle reunalle.

Tästä tulee hyvä kurssi. Saa nähdä mitä se tekee kaiken kaikkiaan ompeluinnolle, koska kotikone tuntuu vähän kököltä laitteelta, kun noihin teollisuuskoneisiin tottuu. ;)