Mökin suhteen kesän ykköstavoite on ollut saada yksi nurkka seinärappauksesta valmiiksi asti, jotta voin asentaa kamiinan ja piipun paikalleen ilman, että ne tulevat rappaamisen tielle. Tämä on tärkeää, koska piipun asennuksen jälkeen voin vihdoin saada mökin katon ihan valmiiksi asti, eli viimeisetkin harjakaistaleet paikalleen. Eilen saavutin tämän itselleni merkityksellisen virstanpylvään ja kannoin kamiinan lopulliselle paikalleen! Voisin pitää juhlat, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan.
Eli rappaushommia on tehty kädet ruvella edeltävä viikko. Rappaukseen tulee ohjeen mukaan kolme kerrosta, joista keskimmäisen sisälle vahvikekangas. Ensimmäisen kerroksen rappaaminen ei ole ollut helppoa ja nopeaa, joten elättelin toiveita, että toinen kerros olisi helpompi. Viimeistenkin talkoohalujen karkottamiseksi kerrottakoon, että ei se ole. Ei ole helppoa saada rappaus tarttumaan niin että sitä pitää kankaankin paikallaan, ja olenkin pari kertaa liikaa katsonut, kun tunnin-parin työni romahtaa yhtenä kankaanpalana alas seinältä. Katon kohdalla huomasin kankaan kiinnittämisen mahdottomaksi ja totesin, että kattoon tulee vain kaksi rappauskerrosta ja ei vahvikekangasta. Olen näiden päivien aikana alkanut kyseenalaistamaan koko kankaan tarpeellisuutta. Sen tarkoitus on siis kai vahvistaa rappauspintaa. Sen jo ainakin päätin, että mitään keittiönkaappien taakse jääviä seiniä en todellakaan aio rapata moneen kertaan.
