Alapohja puolivalmis

Eilen pääsin taas sorvin ääreen ja tanssimaan valssia viiden metrin lautojen kanssa. Olen nyt niitannut kiinni jyrsijäsuojaverkot alapohjan alapintaan. Jotta pääsin hommissa eteenpäin, kävin ostamassa lähirautakaupasta viisi tuulensuojalevyä ja leveäpäisiä nauloja. Nyt on siis myös alapohjan tuulensuojalevyt paikallaan. Naulaaminen oli hauskaa! Vasara ja nauloja ei voinut olla soimatta päässä.

Kuin sain apuvoimien kera suurimmankin kolmesta irrallisesta kehikosta käännettyä ympäri, ruuvasin osat toisiinsa. Aloin myös kasata toisen pohjarunkokerroksen reunapalkkeja paikalleen. Kiinnitin nurkkiin kulmalevyt niin että ne yhdistivät nuo kaksi palkkikerrosta toisiinsa. Iskän nähtävästi äärettömistä varastoista löytyi mulle pieni läjä ylimääräistä eristevillaakin, jonka levitin keskimmäisiin väleihin. Reunimmaiset jätin vielä tyhjäksi rungon lavettiin kiinnittämistä varten.

Lavettiin kiinnittäminen onkin ollut iso pähkinä. Olisi ihan plussaa, jos mökki ei lähtisi liikkeelle tuulen mukana tai hyppäisi ilmaan, kun rengas osuu kuoppaan. Tällä hetkellä ajattelisin, että voittaja ratkaisu voisi olla muutama U-pultti puupalkista läpi ja metallipalkin ympäri sekä tukiparruja alapintaan. U-pulttien kiinnittäminen olisi seuraava askel. 

Hankintojen kannalta akuuteinta olisi löytää lisää eristevillaa koko alapohjaan. Päälle tarvitsisi ympäripontattua havuvaneria. Harmittaa vähän, kun olin muissa asioissa liikkeellä paikkakunnalla, jossa olisi torimyyjä myynyt sopivat lattiakipsilevyt sopivaan hintaan, mutta kulkupelilläni ei saanut niitä kuljetettua ja erikseen hakumatka olisi liian pitkä. Runkotolppapuut olisi seuraava iso hankinta. Niiden kanssa pääsenkin sitten jo pitkälle!

Paljon edistystä lyhyessä ajassa

 Keskiviikkona kannoin pitkän päivän lankkuja peräkärryyn ja peräkärrystä pois. Illan pyörittelin Exceliä ja laskeskelin katkaisumittoja ja puuttuvia lankkumääriä. Torstaina sahailin lankkuja pätkiksi ja kannoin vielä toisenkin satsin peräkärryyn. Löysin siis torin kautta puutavaraa hyvällä alennuksella kaupan hintoihin verrattuna. Kyseiset lankut ja laudat olivat maanneet 25 vuotta ladossa, on ainakin kuivaa! Osa lankuista oli kuulemma lähtenyt Afrikkaan asti talonrakennusmateriaaliksi!

Perjantaina pääsin ruuvailemaan ja nyt alkaa lattiarungon ensimmäinen kerros muotoutumaan! Ihan parasta! Tätä oon odottanut yli vuoden: että pääsisin rakentamaan piirustuksista oikeaa fyysistä mökkiä. Innokkuus meinaa viedä mukanaan, enkä malta millään lopettaa hommia. Ärräpäiden määrän kasvusta sen huomaa, että alkaa väsyttää. Sitten alkaa tavarat putoilla käsistä ja pitäisi jo ihan oikeasti tajuta lopettaa, ennen kuin sattuu. Nyt mulla tuleekin ehkä ihan paikalleen viikon tauko rakentamiseen. Lihaksissa kyllä huomaa, että jotain on äherretty.

Piirustuksesta todellisuuteen

Runko on vielä kolmessa osassa ja aloin kiinnittää verkkoa kehikkoon jyrsijöiden pysäyttämiseksi. En tiedä onko se oikeasti tarpeellista tai järkevää, mutta luin jostain, että rakennuksen suojaaminen hiiriltä on tehtävä rakennusvaiheessa tai muuten se voi olla lähes mahdotonta. Olen kuullut liian paljon tarinoita hiirenkakkaisista mökeistä; ei sellaista mulle.

Seuraavaksi pitäisi taikoa jostain tuulensuojalevyä. Kiinnitän hiiriverkon ja tuulensuojalevyn rungon osien yläpintaan ja käännän ne sitten ympäri. Sen jälkeen kiinnitän kehikot toisiinsa ja runko pitäisi täyttää eristeellä. Sitten päälle tulee vielä toinen runkokerros. Toinen kerros on vain sitä varten, että eristettä saa lattiaan tarpeeksi paksulti. Toisen kerroksen lattialankut tulevat suunnitelmani mukaan pitkittäin. En tiedä onko se normaali tapa rakentaa. En ainakaan ole törmännyt sellaisiin ratkaisuihin, mutta isä sitä ehdotti ja se tuntui käyvän järkeen. Puu eristää heikommin kuin eristysvilla, joten jos yhtenäistä puualaa koko rakenteen paksuudelta on vain lattiavasojen risteyskohdissa, kai loogisesti lämmöneristävyys paranee?

Alhaalta päin

Lattiarungon toinen kerros

Jyrsijäsuojaverkkoa

Keli ei ollut ehkä ihan otollisin rakentamiseen. Kylmä viima piinasi ja lunta sateli hiljakseen lisää melkein koko ajan. Mutta ei kyllä tullut mieleen silti lopettaa varsinkin, kun tiesin että rakentamiseen käytettävä aika oli tällä erää rajattu. Nyt on aarteeni paketissa odottamassa jatkoa ja arat lihakseni saavat vähän hengähtää.

Sillä aikaa torin rakennustarvikeosasto on tarkan valvonnan alaisena ja tarvikkeiden metsästykseen otan erittäin mielelläni myös apua vastaan. 

Haussa tällä hetkellä:

- Tuulensuojalevy alapohjaan (13 m2) 

- Eristeet alapohjaan

- Ympäripontattu havuvaneri lattiavaarnojen päälle

- Seinän runkotolpat 198x48

Kuksa

Puutyökurssilla tein yhteisten töiden ohella pitkään haaveissa olleen perinteisen pahkakuksan. Sain pahkan ystävälliseltä Lapista kotoisin olevalta puupuolen opiskelijalta.

Liotin pahkaa vedessä, jotta se kävi vähän pehmeämmäksi työstämistä varten. Porasin kupin alkua erityisellä kuksien valmistukseen tehdyllä poranterällä ja lähdin hakemaan kuksan muotoa kirveellä.

Koversin kuppiosaa lisää käsin käteni rakoille. Pahka oli sen muotoinen, että kupista ei saanut kauhea isoa, jos sitä ei leventänyt ja syventänyt pahkan muotojen mukaan.

Luin perinteisen kuksan valmistuksesta kertovasta kirjasta, että aihio on keitetty suolavedessä, joten tein itsekin niin. Kuksia tehnyt puutyöopettaja ei ollut sitä tehnyt ja jäi ehkä vähän epäselväksi sen työvaiheen tarkoitus.

Keitetyn aihion päälle laitoin kerroksen puuliimaa, jotta se kuivuu tasaisen hitaasti eikä halkeile, ja annoin kuivua ainakin kuukauden.

Lopullinen muotoilu tapahtui nauhahiomakoneella ja muilla hiontalaitteilla. Varsinkin kuppiosan hiominen oli haastavaa, koska pahkan muodon takia kupin toinen puoli on kovasti montulla sivusuunnassa.

Kuksan muoto määräytyi siis pitkälti pahkan muodon mukaan, eikä siksi näytä miltään symmetriseltä sarjatyönä tehdyltä kuksalta. Tästä kuksasta ei myöskään onnistu juominen oikealla kädellä kädensijasta kiinni pitäen.

Tajusin jossain kohtaa työstöä, että ei mulla kyllä oikeasti mitään sen suurempaa käyttöä tällaiselle kuksalle tule olemaan. Mutta tulipahan toteutettua pitkään haaveena ollut työ. Ja tuli siitä kyllä luonteikas kuksa!

Puutyöt

Leikkuulaudan jälkeen seuraava yhteinen työ puutyökurssilla oli sinkkaliitoksin tehty laatikko. Tutustuimme intarsiatekniikkaan, mutta itselläni ei kärsivällisyys riittänyt marraskuun väsymyksessä laatikon kanteen liimatun viilun koristeluun. Luulin seuranneeni ohjeita tarkasti, mutta onnistuin silti mokaamaan sinkkaliitokset tekemällä ne väärin päin kahteen kulmaan. Taas huomasi, että kyllä käsitöissäkin ajatustyötä joutuu tekemään yllättävänkin paljon.

Kurssin lopuksi tutustuimme vielä perinteisen vakan valmistukseen. Ehdin valmistaa tällä tekniikalla tarjottimen, mutta olisin mielelläni tehnyt vakkatöitä enemmänkin. Kurssin loppu tuli kuitenkin vastaan.

Vakkoihin höyrytetään ohutta haapaliuskaa ja se taivutetaan muotin päälle haluttuun muotoon. Työn kuivuttua rengas punotaan männynjuurella yhteen ja tehdään pohja. Pohjan kiinnitin puutapeilla. Tarjottimeeni punoin männynjuuresta myös yksinkertaiset kahvat.

Puutyökurssin ensimmäinen työ

Sain eilen vihdoin puutyökurssin ensimmäisen työn kotiin. Tarkoitus oli tutustua perus puuntyöstölaitteisiin ja valmistaa liimapuinen leikkuulauta. Itselleni koneet olivat pääpiirteittäin jo tuttuja ja halusinkin tehdä vähän työläämmän version eli päätypuisen leikkuulaudan.

Tein leikkuulaudan tammesta, koska se on kovaa puuta ja sitä oli saatavilla. Tammi ei ole leikkuulautaan kuitenkaan ihan paras mahdollinen puu, koska siinä on melko isoja huokosia. Lauta imikin runsain määrin öljyä viimeistelyvaiheessa. 

Puu sahattiin ensin tasapaksuisiksi soiroiksi, jotka höylättiin ja liimattiin yhteen. Muut kurssilaiset tekivät leikkuulaudat, joissa puunsyyt ovat kohtisuoraan veitsen terää vastaan. Itse sahasin vielä liimatun levyn soiroiksi toiseen suuntaan ja liimasin ne yhteen, jolloin sain puun syyt veitsen terän suuntaisiksi.

Liimauksen jälkeen hioin laudan ja tein jyrsimellä päihin upotukset, jotta laudasta saa paremman otteen. Viimeiseksi öljysin sen ja sen väri muuttui aika paljon tummemmaksi.

Alun perin olin suunnitellut tekeväni vielä isomman leikkuulaudan, mutta materiaalia oli tarjolla rajatusti, joten siitä tuli sen kokoinen kuin tuli. Olen siihen kyllä oikein tyytyväinen. Seuraavaksi voikin sitten ruveta harjoittelemaan sitä pilkkomista.