Ensimmäiset savirappaustalkoot

Viime viikonloppuna mökillä pidettiin savirappaustalkoot. Talkoiden suunniteltu kokoonpano hieman kutistui, kun viidestä talkoolaisesta kolme sairastui. Saimme ihan kivasti hommaa eteenpäin kuitenkin kolmen hengen voiminkin ja seuraava talkooviikonloppukin on nyt jo sovittu.

Tajusin aika nopeasti ensimmäisiä testirappauksia tehdessäni, että suunnitelmani rapata kaikki sisäseinät ja katto tulee olemaan aika iso ja työläs toteuttaa. Pelkästään laastin tekeminen on oma hommansa: hiekka pitää siivilöidä, savi pitää murustaa, liottaa veteen ja siivilöidä ja vasta sitten pääsee sekoittamaan ainesosia keskenään. Sitten laasti pitää vielä levittää seinälle, eikä se ole ihan helppo ja kevyt homma, sillä voimaa täytyy käyttää jonkin verran, jotta laasti tarttuu. Saimme rapattua kolmen hengen voimin yhdessä päivässä arviolta kuusi neliötä eli noin seitsemäsosan pinta-alasta. Eli yhteen laastikerrokseen menisi samaa tahtia seitsemän päivää, ja kerroksiahan siis tulee kolme. Huh. Voi olla, että joudun vielä harkitsemaan uudelleen, tulisiko johonkin kohtaan seinää tai kattoa kuitenkin jokin muu pinnoite. Ennen seuraavia talkoita pitää joka tapauksessa hankkia lisää hiekkaa, koska sitä kuluu laastiin kaikista eniten. Tähän mennessä käytössäni on ollut yhden hiekkalaatikollisen verran hiekkaa, eli noin 100 kg ja tarvitsisin yhteensä noin 500 kg, jos siis pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa.

Olen nyt käyttänyt tällaista reseptiä ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin:

• 1 osa savea
• 3,5 osaa hiekkaa
• kuitua silmämääräisesti

Savi on ollut liejua sekoittaessa ja tarvittaessa  laastiin on lisätty vettä, silmämääräisesti sitäkin. Opin, että vähän löysempi laasti tarttuu seinään paremmin kuin kuivempi.

Nyt, kun pieni pätkä seinää on yhtenäisen värinen ihan katonharjaan asti, tuntuu että mökin korkeus oikein korostuu. Kaipa se mökki alkaa tuntua vähän minimmältä, kun sinne saa kalusteetkin paikalleen. Parempi olisi, muutenhan tuolla tulee ihan avaran paikan kammo!

Tänään jännitti, kun kävin katsomassa, oliko tiskiallas selvinnyt raakapoltosta vaurioitta. Ehjä oli ja muotonsakin pitänyt! Pääsin tekemään lasitusta ja nyt jännitetään taas vähintään yhtä paljon, millainen lavuaari sieltä uunista tulee ulos seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin poltossa!

Tiskiallas

Kävin hyödyntämässä savipajan tiloja heti ensimmäisenä aukiolopäivänä ja aloin toteuttaa minimökkiin lavuaaria. Toteutin sen levytekniikalla, eli vähän samaan tapaan kuin piparkakkutalot. Sain ensimmäisenä päivänä kaulittua ja leikattua kaikki osat, mutta savi oli niin märkää, että se piti jättää kuivumaan seuraavaan päivään kasausta varten. Seuraavana päivänäkin jouduin vielä vähän pöhöttelemään hiustenkuivaajalla, jotta levyt olivat tarpeeksi tukevia pystyyn nostettavaksi. Jos levyt pääsevät vääntyilemään kokoamisvaiheessa, on riskinä, että ne vääntyvät myös uunissa.

Lavuaariin meni 17 kg savea, jolle tuli polton kera hintaa 51 euroa. Tähän tulee vielä päälle lasituskustannukset. Olisi siis ollut halvempaa ottaa torista joku ilmainen tai puoli-ilmainen rosteriallas, mutta onhan se jo opittu, että itse ei välttämättä kannata alkaa tekemään säästöjen toiveissa. Olin saanut torista ilmaiseksi ylimääräisen tiskialtaan viemäriputken, joten sain katsottua siitä mallia sopivalle reiän koolle. Siinä piti huomioida myös noin 10 % kutistuminen kuivuessa ja uunissa. Altaan mitat määritti polttouunin koko. Olin aluksi huolissani, että siitä tulee turhan pieni, mutta lopulta allas vaikutti ihan hyvän kokoiselta. Koitin saada altaan pohjaan myös hieman kaatoa, jotta vesi ei jää siihen seisomaan mihinkään kohtaan.

Altaasta tuli sellainen kuin toivoinkin. Nyt pitää vain rukoilla polttouunin jumalia, että allas tulee uunista ulos ehjänä ja muotonsa säilyttäneenä.

Valmis lattia ja savirappaustestailua

Edellistä postausta seuraavana viikonloppuna tuli lattia valmiiksi. Sain pari iloista ystävää mukaan saumaushommiin ja homma kävi nopeasti. Viileähkössä mökissä sauman kuivuminen kesti sen verran kauan, että viimeistely ja pesuhommat sain tehdä itse. Lattiasta tuli tosi hieno! Sauman värivalinta on onnistunut ja lattia on varsin tasainen ja saumat ovat siistit. Ei täydellinen, mutta hieno ja hyvä.

Seuraavaksi sitten seinien kimppuun. Kokeilin tehdä itse pohjusteen savirappaukselle. Siihen tuli vehnäliisteriä, hieman savea ja hiekkaa. Sivelin sen seinään ja kuivuttuaan se oli karhea, ja hiekanjyvät tuntuivat olevan vahvasti kiinni. Laastin kanssa koin pienen takaiskun, kun huomasin että keräämäni osmankäämin siemenet olivat ruvenneet haisemaan karsealle. Niissä oli ilmeisesti ollut kosteutta, eikä niitä voinut enää käyttää. Oli tosi sääli heittää niin iso satsi siemeniä roskiin. 

Hain lisää osmankäämin siemeniä, ja tällä kertaa keräsin pienemmän määrän, jolla pääsen edes tekemään testilaastin. Kuitunahan voisi toki käyttää muutakin.

Toissa päivänä tein uuden, isomman satsin pohjustusliisteriä ja levitin sen seinälle. Tein myös pienen testierän savilaastia ja levitin sen aiemmin pohjustetulle alueelle. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun tein savilaastia, eikä minulla ollut oikein käsitystä siitä, millaista sen pitäisi olla. Tähän satsiin tuli 1 osa savea, 3,5 osaa hiekkaa ja 1 osa osmankäämin siemeniä. Olen ymmärtänyt, että jos savea on liikaa suhteessa hiekkaan, laasti kutistuu paljon ja halkeilee. Jos hiekkaa on liikaa, rappaus ei kai tartu kunnolla? Vettä pitää kai olla sen verran, että laasti on työstettävää.

Sain aikaiseksi laastin, jonka sain levitettyä seinään, tosin se vaati aika paljon voimaa ja aika paljon putosi myös maahan. Rappaus alkaa olla melkein kuiva, eikä halkeilua tai muita ongelmia ole ilmaantunut. En ole vielä tehnyt lisää laastia, vaan halusin nähdä ensin toimiko ensimmäinen resepti. 

Pari asiaa, jotka opin tähän mennessä: 

1) Seulo hiekka. Jotenkin kuvittelin, että käyttämäni hiekka olisi ollut niin tasalaatuista, että lappasin sitä laastiin sellaisenaan. Sitten sain nyppiä isompia kiviä seinästä, kun ne kaapivat lastan mukana uria laastiin.

2) Kuivaa osmankäämi esimerkiksi kangaskassissa. Kuivuessaan kukinnot aukeavat ja siemenutua on vaikeaa kerätä talteen ilman, että se leviää ympäri ämpäri. 

Vuoden pimeimmän päivän käytin höyläämällä sängyn runkopuita ja rakentamalla ulkovaraston rungot. Pieni takaisku vielä ylös kirjattavaksi: ulko-oven lukko ei toimi kunnolla, ja kun yritin saada ovea auki, hieno kelopuinen ovenkahva meni kahtia. :( Alla kuva, jossa havainnollistuu mökin koko. Olen sitä täälläkin ihmetellyt, että kuinka "mini"mökistä tuli niin valtava ja samasta asiasta ovat yllättyneet kaikki, jotka ovat mökkiä käyneet katsomassa.