Katonrakennus

 Mökin katto on edennyt paljon sitten viime kuulumisten. Raakaponttilaudat on nakuteltu paikalleen ja kattohuovan asennus on jo yli puolen välin. Vastoinkäymisiäkin tuli matkaan, kun tajusin ostaneeni 22 metriä päätyräystäspeltiä, joka siis sopii vain päädyn räystäisiin ja kaipaa vielä kaverikseen kolmiorimaa, eikä siis sovellu lappeen alareunaan. Tuli siis vielä yllätys reilun satasen lasku lähirautakauppaan. Ei irronnut edes opiskelija-alennusta. Harmitti aika paljon, kun budjetti muutenkin oli jo niin tiukilla. Toinen pieni kappaskepponen oli, kun huomasin neljännen vuodan kohdalla unohtaneeni kolmesta ensimmäisestä tiheämmän naulauksen. Ne ovat nyt sitten vain muutamalla naulalla ja liimalla kiinni. Päädystä huopa on räystäspellin alla, joka on ruuvilla kiinni. Eeiköhän se pysy.

Liimaa

Toinen pääty katosta on jo valmis päätyräystäitä myöten ja nakuttelin paikalleen ensimmäisen seinätuulensuojalevynkin. Toinen pääty katosta odottaa, että raaskisin tilata savupiipun. En osannut odottaa, että sekin olisi niin iso menoerä (halvimmillaan n. 700 e). Savupiippua varten täytyy tehdä läpivienti ja parhaiten sen tiivistys onnistuu, kun asentaa kattohuovat samaan aikaan.

Näistä helteistä en ole nauttinut. Kun keikuin tikapuilla katon rajalla, aurinko porotti täysiä niskaan, hiki virtasi, hyttyset söivät nilkat ja tunki silmiin, korviin, nenään ja suuhun ja löin kolmannen kerran vasaralla peukaloon, ei ollut hyvä mieli. Viimepäivinä on pitänyt odotella iltapäivään, että puut alkavat varjostaa raksaa, auringonpaisteessa työ on vain aivan liian tuskaista. Eipä sillä, että sadesää olisi sen parempi raksan kannalta. Tässä kohtaa on kuitenkin kohtuullisen turvallinen mieli mökin sadesuojauksen kanssa.

Seiniä nousee kuin sieniä sateella

Äitienpäiväviikonloppuna minimökki otti taas valtavia harppauksia eteenpäin ja nyt on neljä seinän runkoa pystyssä! 

Kesken pystytyksen alkoi sataa, joten sadesuojaukset viriteltiin pikavauhtia. Oli aika rankka rutistus ja alkuviikko meni pitkälti kipeitä lihaksia parannellessa. Mökin koko alkaa hahmottua, eikä se tässä vaiheessa tunnu yhtään miniltä. Katsotaan uudestaan sitten, kun on seinät ummessakin ja kalusteet paikallaan. Huhtikuussa löysin torista täydellisen kamiinan. Runkopuiden ostoa emmin kauan, koska tilauksesta muodostun koko projektin kallein yksittäinen hankinta. Nyt näyttää jo varmalta, että sisäpintoihin täytyy taikoa jostain ihan uusi budjetti. Tuulensuojalevyt ja katevanerit täytyisi ainakin saada vielä pikapuoliin ja kamiinan hormikin olisi hyvä olla jo kattohuopaa asennettaessa. Onneksi kaikki puutavara on nyt kuitenkin hankittu, kun kuulemma kysyntä ja tarjonta ei tällä hetkellä kohtaa ja hinnat ovat ennätyskorkealla. 

Tänään onkin ollut hiukan lämpimämpi raksasää. Vähän turhan lämmin työskentelyyn omaan makuuni. Sahailin kattopalkkeja ja jos kaikki menee hyvin, huomenna päästään harjakaisiin!

Niin kuuma että naulatkin sulavat.

Tästä tulee maailman hienoin minimökki

Nyt on mökin runko kiinnitetty lavettiin. Toivottavasti pysyy! Jos tuulensuojalevyjen naulaaminen oli tähänastisista työvaiheista hauskin niin tämä rungon kiinnitys oli kyllä vaikein ja siksi siinä varmaan kesti niin kauan. Nyt on porattu 6 mm paksuiseen metalliin 16 mm halkaisijan reikä ja väännetty 16 mm terästanko mutkalle. Ei tuntunut ihan helpolta. Metalli on minulle vähiten tuttu materiaali työstettäväksi, mutta onneksi sain sekä kiinnityksen suunnitteluun että toteutukseen kullanarvoista apua. 

Viime viikolla tein myös erittäin hyviä torilöytöjä. Olen saanut hankittua huokeaan hintaan ison kasan eristevillaa, joka riittää alapohjaan ja melkein kokonaan seiniin. Sain myös ulkoverhouslaudaksi pikkuvikaista lehtikuusta oikein hyvään hintaan. Lehtikuusi ei vaadi mitään pintakäsittelyä vaan kestää ulko-olosuhteita lähes lämpökäsitellyn puun veroisesti. Säästyy siis paljon vaivaa ja rahaa, kun ulkoverhousta ei tarvitse maalata nyt eikä kymmenen vuoden päästäkään! Se harmaantuu ikääntyessään kauniin harmaaksi. Olen ihan älyttömän iloinen tästä saaliista!

Tuoretta ja jo harmaantunutta lehtikuusilautaa.

Sade ja kova tuuli on tuonut vähän harmaita hiuksia. Lattiavillat on asennettu lattiavasojen väliin ja niitä suojaa sateelta vain pressu. Jos tuuli saa riuhtaistua pressun auki sateella, on koko alapohja enemmän tai vähemmän pilalla. Tänään ostin lattiavaneria, joten loppuviikon aikana saan hieman mielenrauhaa, kun pressun lisäksi villojen suojaksi asennan lattiavanerin.

Samalla reissulla hain myös torilöytönä budjettiini aivan liian kalliin, mutta niin maailman hienoimman mökkioven, että olisin jäänyt sitä ikuisiksi ajoiksi harmittelemaan, jos olisin nyt nuukaillut. Ovi on täysin käsityönä tehty, kelolla pinnoitettu ja käsin taotuilla metalliosilla koristeltu. Lehtikuusivuoraus ja kelo-ovi: tästä tulee maailman hienoin minimökki!

Nyt on jo siis avaimetkin minimökkiin. Enää puuttuu seinät, joiden sisälle avaimella pääsee! Kun lattiavaneri on paikallaan, on seinärungon kasaaminen seuraava vaihe. Uskomatonta miten nopeasti projekti etenee! Seinärunkopuut ovatkin seuraavaksi kallein sijoitus lavetin jälkeen, mutta sen jälkeen ei ihan mahdottoman paljoa enää puutukaan. Viiden kiloeuron budjetista on mennyt tässä kohtaa noin puolet. Olen luottavainen, että saan mökin ainakin sisäpintoja vaille valmiiksi tällä budjetilla. Jännittävää nähdä kuinka käy. 

Hakusessa tässä kohtaa: tuulensuojalevyä, lattiakipsilevyä, katevaneria, kattoeristettä, fermacell-kuitukipsilevyä (toimii hyvin savirappauksen alustana) ja kamiina.

Raksa peiteltynä lepoon.