Loppuvuoden kuvataiteilut

Esitystekniikan kurssilla tehtiin kolme työtä. Ensimmäisessä työssä harjoiteltiin akryylimaaleilla värien sekoittamista ja tehtiin väriympyrä. Toisessa työssä jatkettiin sävyjen etsimistä vastaväriparin kanssa. Piirsimme eläinhahmot, jotka jaettiin alueisiin. Alueet maalattiin vastaväriparin väreillä hakien laajaa väripalettia. Lopuksi alueet vielä kuvioitiin erilaisilla pintakuvioilla. Omassa työssäni käytin sinistä ja oranssia, ja kuvioksi valitsin liito-oravan. 

Näiden kahden työn jälkeen en kokenut kovinkaan ystävällisiä tunteita akryylimaaleja kohtaan. Työskentely oli vaikeaa, koska maali kuivui niin nopeasti. Tehtävänantokin oli mielestäni tosi haastava. En pystynyt juuri minkäänlaiseen suunnitelmallisuuteen värien ja kuvioiden sijoittelun suhteen, koska kokonaisuudessa oli niin monta muuttujaa. Täytyi vain lähteä tekemään ja toivoa että lopputulos miellyttäisi. Lopputuloksesta ei tullut mikään lempiteokseni, mutta kyllä sitä nyt katsoo. Parhaiten mielestäni onnistui kasvojen oikeanpuolen kuviointi. Se tuo hyvää särmää muuten niin pyöreään ja pehmoiseen hahmoon.

Viimeisessä työssä käytettiin kuvansiirtomenetelmää. Aiheeksi annettiin "muisto" ja tarkoitus oli valmistaa jokin tuote, jossa valokuvaa jatkojalostettiin tavalla tai toisella. Omaan työhöni valitsin kuvaksi kuoron tähtienkatseluretkeltä ottamani kuvan:

Seinältäni puuttui kello, joten päätin tehdä sellaisen. Siirsin lasertulostetun kuvan vanerilevylle, jatkoin taivasta akryylimaalilla ja lisäsin hopeatussilla tähtiä. Kellon muotoon leikkasin vanerin taas laserleikkurilla, koska sillä ajattelin saavani siistit tummat reunat. Leikkaus onnistuikin tosi hyvin ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Alun perin mustat viisarit maalasin myös hopeisiksi, jotta ne erottuvat taustasta hyvin.

Alkaa koulu näkymään kotona, kun katossa on koulutyönä tehty valaisin ja seinällä kello.

Kasvimökki savesta

Ensimmäinen lukukausi Ikatassa olisi nyt purkissa. Kurssien loppupuolilla vähän kasaantui näitä valmiiden töiden esittelyjä, joten niitä on varmaan luvassa tässä vielä muutama.

Keramiikkakurssin toinen tehtävänanto oli tehdä kukkaruukku arkkitehtonisilla piirteillä. Suunnitelmani näytti tältä:

Kasvimökin luonnos

Suunnittelin mökkiin paikan kahdelle kasville, toisen talon sisään ja toisen "savupiippuun". Lisäksi siihen sopii tuikku "eteiseen". Halusin talon sisälle kodinonnen, joka ei kestä päältä päin kastelua. Siksi mökin molemmille sivuille suunnittelin pienet kastelureijät.

Luonnoksen piirtämisen jälkeen tein mökistä piparkakkutalotyyliin kaavat ja tein testikasauksen, jossa tulee yleensä esiin mahdolliset ajatusvirheet. Kaavoissa tulee ottaa huomioon se, että savi kutistuu noin 10%, kun kaikki vesi haihtuu siitä pois. Mitoitin kaavat niin, että mökkiin mahtuisi istuttamaan noin 10 cm halkaisijan multapaakun ja piippuun mahtuisi pieni muoviruukku. Huomasin testikasauksessa, että tuikulle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, mutta päätin korjata asian muotoilemalla yhtä seinää kasausvaiheessa pyöreämmäksi.

Kasvimökin kaavat

Testikasaus

Sitten itse asiaan. Toteutin mökin levytekniikalla. Savesta kaulitaan parin yhtä paksun riman avulla tasapaksua levyä, josta leikataan veitsellä kaavojen mukaan osat. Kaulitseminen tapahtuu paksun puuvillakankaan tai tässä tapauksessa leivinpaperin päällä, jotta kaulittu savi ei jää pöytään kiinni.

Käyttämäni savi oli aika märkää ja annoin osien kuivua sen aikaa, että sain kaikki osat leikattua. Tein seinistä ohuita, joten niiden piti antaa kuivua aika paljon, että ne pitivät muotonsa kasatessa. Ennen kasausta osiin tehdään halutut pintakuvioinnit ja muotoilut. Muotoilin päätyosien kasteluaukot, piirsin pari ikkunaa ja lisäsin pintakuviointia 3D-tulostetuilla muoteilla.

Seuraavaksi haastavin ja työläin vaihe: mökin kasaaminen. Muutin alkuperäistä savupiipun kaavaa niin, että savupiippuun tuli vain yksi sauma. Sen seurauksena piipusta tuli hyvin epäsymmetrinen, mutta se sopi mielestäni mökin tyyliin oikein hyvin. Saumoja kiinnitettäessä molempien osien kiinnityspinnat rikotaan ja niihin levitetään saviliejua. Viistosin lisäksi suorien seinien sivut noin 45 asteen kulmaan. Sisäsaumat vahvistetaan painelemalla niihin savesta pyöriteltyä nauhaa. Pohjan tulee olla sen verran iso, että sivukappaleet mahtuvat sen päälle.

Suorat seinät kasattu.

Leikkasin mökistä yhden kulman pois ja kiinnitin piipun siihen. Lisäsin piippuun myös välipohjan, jotta piippuun tulevasta ruukusta ei valu vedet piipun läpi pöydälle. Lopuksi vielä muotoilin eteisosion päälle katon ja siihen pienen savupiipun, josta tuikun lämmittämä ilma pääsee nousemaan pois. Oven eteen kiinnitin pari savesta muotoiltua "kiveä", jotka toimivat portaiden tukina.

Kun talo oli kuivunut kunnolla, sille tehtiin raakapoltto. Raakapoltossa saven väri muuttui punertavaksi. Seuraavaksi oli lasituksen vuoro. Lasittamisessa oli paras ottaa "syteen tai saveen" asenne, koska lasitteiden käyttäytymistä oli ilman testaamista aika mahdoton ennustaa.

Levitin lasitteen pensselillä, koska halusin käyttää eri osiin eri väristä lasitetta. Siveltimellä levittäessä on paras varautua siihen, että siveltimen vedot jäävät väkisin näkyviin.

Lasituspoltosta tultuaan talo oli aika eri näköinen kuin olin kuvitellut. Käytin talon seiniin alla olevassa kuvassa näkyvää Seladon Grün lasitetta, josta odotin siis vihertävää lopputulosta. Savupiippuun ja "kivijalkaan" käytin Iskia-nimistä lasitetta, eikä senkään malli kertonut ihan hirveästi lopputuloksesta.

Lasituspoltto tehtiin vähän kuumemmassa lämmössä, kuin mikä tälle punasavelle olisi ollut optimaalinen, joten saven väri muuttui hyvin tummaksi. Vihreän sijaan seinistä tuli ruskeita ja savupiipun värimaailmasta tulee mieleen kummitustalo.

Askartelin vielä jäätelötikuista portaat ja oven taloon. Värjäsin tikut vesiväreillä ja kiinnitin oven sinitarralla.

Lopputulos ei ole maailman kaunein savimökki, mutta lopullisessa käyttötarkoituksessaan, eli vihreiden kasvien kanssa, on se aivan sympaattinen.

Ompelukurssin laukku

Ompelukurssilla saimme tehtäväksi ommella jonkinlaisen laukun. Sai siis tehdä kauppakassin, repun, pikkulaukun, tai mitä nyt keksi. Oma pohdintani lähti taas liikkeelle siitä, mitä tarvitsisin tai mille olisi käyttöä. Mulla on jo rinkka ja kohtuullisen uusi päiväreppu. Ajattelin että kaikenlaisia lyhyitä viikonloppureissuja varten joku vähän isompi kassi voisi olla kätevä. Opin sellaisen termin, kuin "weekender bag" ja etsin sillä netistä malleja. Otin kassini esikuvaksi QWSTION weekender nimisen laukun. Siinä oli monenlaisia näppäriä yksityiskohtia, joista halusin ottaa mallia. Halusin haastaa itseäni: pystyisinkö tekemään kaupasta ostettavien laukkujen laatua vastaavan tuotteen. Lisähaasteen pistin myös materiaalivalinnalla: halusin tehdä laukun kestävästä nahasta.

Ajatuksenani oli, että etsisin kierrätettyjä isoja nahkatakkeja, joista kokoaisin laukun. Kävin Nextiilissä etsimässä materiaaleja ja löysinkin kokonaisen kierrätetyn nahkavuodan todelliseen pilkkahintaan.

Tein ensimmäiseksi laukulle kaavat ja testasin hukkakankaalla laukun kasaamista. Näin myös minkä kokoinen laukusta tulee. Laukun toteutuksessa tuli olemaan useita haastavia teknisiä valmistusvaiheita, jotka vaativat huolellista suunnittelua. Alla olevissa kuvissa on kaavoja ja läpän kärjen työvaiheiden ja viimeistelymenetelmien suunnittelua ja testausta.

Kun materiaalit oli hankittu ja työvaiheiden järjestys mietitty, oli aika tarttua vuorikankaaseen. Valitsemani vuorikangas oli melkoisen haastavaa ommeltavaa sekin. Se oli liukasta ja rispaantuvaa. Ensimmäiseksi ompelin vuoriin sisätaskut. Seuraavaksi purin koko homman ja aloitin alusta. Ilman tukikangasta jäljestä ei tullut siistiä. Onneksi kangasta oli sen verran paljon, että pystyin tekemään homman uusiksi.

Ompelin sisätaskun vuorit kiinni vetoketjun aukon kohdalta.

Aukot leikkasin auki ja käänsin vuorin nurjalle puolelle.

Aukkoihin ompelin vetoketjut ja lopuksi sisätaskujen pussit umpeen.

Tässä sama uudelleen tehtynä tukikankaan kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli läppä ja päävetoketjut. Tätä vaihetta olin jo vähän harjoitellut tilkuilla, joten sävelet olivat kohtuullisen selvät. Läppään tuli tukihuopa väliin ja kärjen huolittelin nahan palalla. Nahan ompeleminen oli aika jännittävää puuhaa, koska pieleen menneestä ompeleesta jäisi nahkaan reiät.

 Seuraavaksi ompelin laukun sivukappaleeseen piilovetoketjun ja pienen taskun.

Laukun sisään toiselle sivulle tuli läppäritasku. Sen toteutin vuorikankaasta ja tukihuovasta. Tein myös pienen nepparikiinnikkeen läppäritaskulle. Tukihuopaa tuli myös sivu- ja pohjakappaleisiin.

Pohjakappaleeseen laitoin pahvia ja nastat kulutuksen kestävyyttä parantaakseni.

Läpän kiinnityssysteemiksi tuli kierrelukko.

Sivukappaleisiin kiinnitin kantokahvat sedän varastoista löytyneestä punaisesta turvavyöstä. Lisäksi tuli monenlaisia kiinnityslenkkejä kantosysteemeille ja sisälle tulevalle lisäpussille.

Kun läppä ja pohja oli ommeltu yhteen yhtenäiseksi rinkulaksi alkoivat osat olla vailla yhteenliittämistä. Se oli jännittävin vaihe, eikä ihan helppo. Laukku oli sen verran kookas, että sen pyörittely ompelukoneella oli vaativaa.

Sisäsaumojen huolittelun olin päättänyt tehdä nahkanauhalla. Huolittelu oli aivan ehdottomasti haastavin vaihe. Laukku oli jo kokonainen iso möhkäle, jota piti ompelukoneella pyöritellä samalla, kun nahanpätkiä asetteli paikalleen. Tämä vaihe ei myöskään onnistunut ihan ongelmitta ja huolittelunauhaan tuli harmillisia neulanreikiä, kun jouduin purkamaan epäonnistuneita kohtia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siisti. Ei neulanreiät kiinnitä kauheasti huomiota.

Opettajan mallilaukuista nappasin idean sisälaukun ompelulle. Ompelin siis täällä blogissakin aiemmin julkaisemani laukun ompeluohjeen mukaan lopuista nahan paloista pikkulaukun, ja siihen kiinnityslenkit, joilla saan sen kiinnitettyä ison laukun sisään tilanjakajaksi ja sisätaskuksi. Laukun saa sitten näppärästi irti ja mukaan.

Laukun kantosysteemit on mallilaukun mukaan suunniteltu monipuolisiksi. Sitä voi kantaa olalla tai reppuna. Kaikki kantohihnat ovat sitä samaa kierrätettyä punaista turvavyötä. Kantohihnat ovat vielä vähän keskeneräiset yhden puuttuvan osan takia.

Olen tähän työhön tosi tyytyväinen. Siinä oli paljon haastetta ja selvisin sen kanssa hyvin. Olen selvästi oppinut tunnistamaan omia rajojani sen suhteen, milloin on liian väsynyt jatkamaan huolellista työtä, ja osasin lopettaa aina siinä kohtaa. Ihan halvaksi laukku ei tullut, vaikka nahka ja vuorikangas olivatkin puoli-ilmaisia. Metalliosat, tukikankaat ja -huovat maksoivat useita kymmeniä euroja. Ei se ehkä ihan vastaa laadultaan esikuvaansa, mutta opettaja lohdutti, että teollisuudessa niillä on vielä vähän asianmukaisempia koneita käytettävänä. Nahka tuli käytettyä huolella ja alla olevassa kuvassa on kaikki mitä jäi jäljelle.