Rappauksen kerroksia

Mökin suhteen kesän ykköstavoite on ollut saada yksi nurkka seinärappauksesta valmiiksi asti, jotta voin asentaa kamiinan ja piipun paikalleen ilman, että ne tulevat rappaamisen tielle. Tämä on tärkeää, koska piipun asennuksen jälkeen voin vihdoin saada mökin katon ihan valmiiksi asti, eli viimeisetkin harjakaistaleet paikalleen. Eilen saavutin tämän itselleni merkityksellisen virstanpylvään ja kannoin kamiinan lopulliselle paikalleen! Voisin pitää juhlat, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan.

Eli rappaushommia on tehty kädet ruvella edeltävä viikko. Rappaukseen tulee ohjeen mukaan kolme kerrosta, joista keskimmäisen sisälle vahvikekangas. Ensimmäisen kerroksen rappaaminen ei ole ollut helppoa ja nopeaa, joten elättelin toiveita, että toinen kerros olisi helpompi. Viimeistenkin talkoohalujen karkottamiseksi kerrottakoon, että ei se ole. Ei ole helppoa saada rappaus tarttumaan niin että sitä pitää kankaankin paikallaan, ja olenkin pari kertaa liikaa katsonut, kun tunnin-parin työni romahtaa yhtenä kankaanpalana alas seinältä. Katon kohdalla huomasin kankaan kiinnittämisen mahdottomaksi ja totesin, että kattoon tulee vain kaksi rappauskerrosta ja ei vahvikekangasta. Olen näiden päivien aikana alkanut kyseenalaistamaan koko kankaan tarpeellisuutta. Sen tarkoitus on siis kai vahvistaa rappauspintaa. Sen jo ainakin päätin, että mitään keittiönkaappien taakse jääviä seiniä en todellakaan aio rapata moneen kertaan.

Kahden haastavan kerroksen jälkeen kolmas kerros on ollut erittäin suuri positiivinen yllätys. Pintakerrosta varten olen ostanut kaupallista hienorappaussavilaastia, jotta seinät eivät jäisi harmaiksi. Ai että kun on meinaan helppoa ja mukavaa tuon kaupallisen laastin levittäminen! Noin helppoa kun olisi kaikki kerrokset olleet niin seinät olisi rapattu jo viime jouluna. Samoista ainesosista se koostuu kuin omani, paitsi osmankääminsiemenen sijaan tässä on selluloosaa ja "huolella valitun rakeisuuskäyrän mukaista hiekkaa". Voisi kyllä ihan uteliaisuuttaan koittaa, minkälaista laastia saisi aikaseksi liottamalla sanomalehdestä selluliisteriä sideaineeksi.

Seinän väriksi tuli 1:2 oranssi:valkoinen. Harkitsin punaisen ja oranssin välillä ja ensivaikutelma on, että punainen olisi ollut parempi. Seinä on vähän turhan keltainen makuuni. Mutta ei se huono ole, sillä nyt mennään, silmä tottuu ja mitä näitä on.

Ja siinä se nyt on! Ihan ei vielä tulia kannata tehdä, mutta pian! Seinä näyttää kuvassa melko kirjavalta, kun siellä näkyy kuivunutta pohjalaastia, märkää pohjalaastia, kuivunutta pintalaastia ja märkää pintalaastia. Nyt on taas oikein hyvä fiilis siitä, kuinka mökki näyttäisi edistyvän.