Rappauksen kerroksia

Mökin suhteen kesän ykköstavoite on ollut saada yksi nurkka seinärappauksesta valmiiksi asti, jotta voin asentaa kamiinan ja piipun paikalleen ilman, että ne tulevat rappaamisen tielle. Tämä on tärkeää, koska piipun asennuksen jälkeen voin vihdoin saada mökin katon ihan valmiiksi asti, eli viimeisetkin harjakaistaleet paikalleen. Eilen saavutin tämän itselleni merkityksellisen virstanpylvään ja kannoin kamiinan lopulliselle paikalleen! Voisin pitää juhlat, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan.

Eli rappaushommia on tehty kädet ruvella edeltävä viikko. Rappaukseen tulee ohjeen mukaan kolme kerrosta, joista keskimmäisen sisälle vahvikekangas. Ensimmäisen kerroksen rappaaminen ei ole ollut helppoa ja nopeaa, joten elättelin toiveita, että toinen kerros olisi helpompi. Viimeistenkin talkoohalujen karkottamiseksi kerrottakoon, että ei se ole. Ei ole helppoa saada rappaus tarttumaan niin että sitä pitää kankaankin paikallaan, ja olenkin pari kertaa liikaa katsonut, kun tunnin-parin työni romahtaa yhtenä kankaanpalana alas seinältä. Katon kohdalla huomasin kankaan kiinnittämisen mahdottomaksi ja totesin, että kattoon tulee vain kaksi rappauskerrosta ja ei vahvikekangasta. Olen näiden päivien aikana alkanut kyseenalaistamaan koko kankaan tarpeellisuutta. Sen tarkoitus on siis kai vahvistaa rappauspintaa. Sen jo ainakin päätin, että mitään keittiönkaappien taakse jääviä seiniä en todellakaan aio rapata moneen kertaan.

Kahden haastavan kerroksen jälkeen kolmas kerros on ollut erittäin suuri positiivinen yllätys. Pintakerrosta varten olen ostanut kaupallista hienorappaussavilaastia, jotta seinät eivät jäisi harmaiksi. Ai että kun on meinaan helppoa ja mukavaa tuon kaupallisen laastin levittäminen! Noin helppoa kun olisi kaikki kerrokset olleet niin seinät olisi rapattu jo viime jouluna. Samoista ainesosista se koostuu kuin omani, paitsi osmankääminsiemenen sijaan tässä on selluloosaa ja "huolella valitun rakeisuuskäyrän mukaista hiekkaa". Voisi kyllä ihan uteliaisuuttaan koittaa, minkälaista laastia saisi aikaseksi liottamalla sanomalehdestä selluliisteriä sideaineeksi.

Seinän väriksi tuli 1:2 oranssi:valkoinen. Harkitsin punaisen ja oranssin välillä ja ensivaikutelma on, että punainen olisi ollut parempi. Seinä on vähän turhan keltainen makuuni. Mutta ei se huono ole, sillä nyt mennään, silmä tottuu ja mitä näitä on.

Ja siinä se nyt on! Ihan ei vielä tulia kannata tehdä, mutta pian! Seinä näyttää kuvassa melko kirjavalta, kun siellä näkyy kuivunutta pohjalaastia, märkää pohjalaastia, kuivunutta pintalaastia ja märkää pintalaastia. Nyt on taas oikein hyvä fiilis siitä, kuinka mökki näyttäisi edistyvän.

Toiset savirappaustalkoot ja valmis tiskiallas

Viime viikonloppuna päästiin pitämään talkoot alkuperäisen suunnitelman mukaan kuuden hengen voimin. Rappaus eteni todella kivasti. Rappaaminen on yksistään aika hidasta ja tylsää puuhaa, mutta porukalla homma etenee paljon ripeämmin ja mukavammin.

Melkein puolet mökistä on nyt kertaalleen rapattu. Haluaisin saada kamiinanurkan kokonaan rapattua, jotta kamiinan pääsisi asentamaan. Seuraavaksi pitää siis hankkia toiseen kerrokseen upotettavaa vahvistusverkkoa ja päällimmäisen, värillisen kerroksen laasti.

Laasti on pysynyt hyvin kiinni katossakin, mutta saa nähdä ropiseeko se alas mökkiä siirrettäessä. Rappaaminen ei ole ihan kevyttä ja nopeaa, joten epäonnistumisen mahdollisuus on hieman epämotivoivaa (ilmeisesti myös talkoolaisten mielestä). Mutta ei voi voittaa, jos ei koita. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, pitäisikö loppuosa mökistä päällystää jollain muulla materiaalilla, mutta päätän sen sitten, kun näen kuinka työläitä kakkos- ja kolmoskerros ovat rapata. 

Tiskiallas selvisi lasituspoltosta ja lopputuloksesta tuli ulkonäöllisesti hyvin sitä mitä toivoinkin. Harmi vain, että altaan käytännöllisyys jäi heikoksi, sillä pohjan kaato ei onnistunut. Vesi jää siis seisomaan altaan reunoille, eikä valu viemäriin. Huonot kaadot ovat todella ärsyttäviä, joten harmittaa kyllä, etten onnistunut sen paremmin. Allaskin oli kuitenkin aika työläs projekti eikä ihan ilmainen, joten motivaatio lähteä tekemään saman tien uutta yritelmää, on aika heikko. Ehkä motivaatio löytyy vielä ennen kuin altaan asennus paikalleen on ajankohtaista, varmaan viimeistään sitten kun olen hetken käyttänyt huonosti toimivaa allasta.

Ensimmäiset savirappaustalkoot

Viime viikonloppuna mökillä pidettiin savirappaustalkoot. Talkoiden suunniteltu kokoonpano hieman kutistui, kun viidestä talkoolaisesta kolme sairastui. Saimme ihan kivasti hommaa eteenpäin kuitenkin kolmen hengen voiminkin ja seuraava talkooviikonloppukin on nyt jo sovittu.

Tajusin aika nopeasti ensimmäisiä testirappauksia tehdessäni, että suunnitelmani rapata kaikki sisäseinät ja katto tulee olemaan aika iso ja työläs toteuttaa. Pelkästään laastin tekeminen on oma hommansa: hiekka pitää siivilöidä, savi pitää murustaa, liottaa veteen ja siivilöidä ja vasta sitten pääsee sekoittamaan ainesosia keskenään. Sitten laasti pitää vielä levittää seinälle, eikä se ole ihan helppo ja kevyt homma, sillä voimaa täytyy käyttää jonkin verran, jotta laasti tarttuu. Saimme rapattua kolmen hengen voimin yhdessä päivässä arviolta kuusi neliötä eli noin seitsemäsosan pinta-alasta. Eli yhteen laastikerrokseen menisi samaa tahtia seitsemän päivää, ja kerroksiahan siis tulee kolme. Huh. Voi olla, että joudun vielä harkitsemaan uudelleen, tulisiko johonkin kohtaan seinää tai kattoa kuitenkin jokin muu pinnoite. Ennen seuraavia talkoita pitää joka tapauksessa hankkia lisää hiekkaa, koska sitä kuluu laastiin kaikista eniten. Tähän mennessä käytössäni on ollut yhden hiekkalaatikollisen verran hiekkaa, eli noin 100 kg ja tarvitsisin yhteensä noin 500 kg, jos siis pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa.

Olen nyt käyttänyt tällaista reseptiä ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin:

• 1 osa savea
• 3,5 osaa hiekkaa
• kuitua silmämääräisesti

Savi on ollut liejua sekoittaessa ja tarvittaessa  laastiin on lisätty vettä, silmämääräisesti sitäkin. Opin, että vähän löysempi laasti tarttuu seinään paremmin kuin kuivempi.

Nyt, kun pieni pätkä seinää on yhtenäisen värinen ihan katonharjaan asti, tuntuu että mökin korkeus oikein korostuu. Kaipa se mökki alkaa tuntua vähän minimmältä, kun sinne saa kalusteetkin paikalleen. Parempi olisi, muutenhan tuolla tulee ihan avaran paikan kammo!

Tänään jännitti, kun kävin katsomassa, oliko tiskiallas selvinnyt raakapoltosta vaurioitta. Ehjä oli ja muotonsakin pitänyt! Pääsin tekemään lasitusta ja nyt jännitetään taas vähintään yhtä paljon, millainen lavuaari sieltä uunista tulee ulos seuraavan kerran. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin poltossa!