Ensitulet

Viime viikolla saatiin piippu asennettua ja kamiinassa on nyt ollut jo kahdet tulet. Tein näistä juhlallisista ensitulista oikein videot muistoksi:

Ja taas tuntuu hieman todellisemmalta se, että minulla on ihan oma mökki, jossa voi jo laittaa kamiinaankin tulet. Ei mene enää kauaa, että pääsen asentamaan keittiötäkin. Mieletöntä!

Kun rappaamisen haastavuus oli käynyt ensimmäistä kerrosta tehdessä ilmi, ajattelin, että en taida sittenkään rapata ihan koko mökkiä. Pitäisi vain keksiä millä sitten pinnoitan sänkypäädyn seinät. Yksi kierrätysteemaan ja budjettiin sopiva vaihtoehto olisi sanomalehdillä tapetointi.

Rikki mennyt ikkuna aiheuttaa edelleen murhetta. Olin jo hankkinut uuden ikkunalasin rikkimenneen tilalle, mutta sen leikkaaminen sopivan kokoiseksi ei onnistunut. En oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä.

Mökin rakennusurakka alkaa olla niin hyvällä mallilla, että alkaisi olla ihan ajankohtaista löytää sille sijoituspaikka. Olen miettinyt, että mökin voisi siirtää talvella jään yli johonkin rantaan, joten ei olisi edes välttämätöntä, että perille menisi tietä. Mutta paikka pitäisi jo löytää, jotta sijoituspaikan voisi tarvittaessa raivata puista tai tasoittaa ennen talvea. Eli jos tunnet jonkun, joka omistaa etelärantaa jostain Tampereen lähettyviltä ja olisi halukas joko myymään tai vuokraamaan pienenkin palstan siitä, vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

Rappauksen kerroksia

Mökin suhteen kesän ykköstavoite on ollut saada yksi nurkka seinärappauksesta valmiiksi asti, jotta voin asentaa kamiinan ja piipun paikalleen ilman, että ne tulevat rappaamisen tielle. Tämä on tärkeää, koska piipun asennuksen jälkeen voin vihdoin saada mökin katon ihan valmiiksi asti, eli viimeisetkin harjakaistaleet paikalleen. Eilen saavutin tämän itselleni merkityksellisen virstanpylvään ja kannoin kamiinan lopulliselle paikalleen! Voisin pitää juhlat, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan.

Eli rappaushommia on tehty kädet ruvella edeltävä viikko. Rappaukseen tulee ohjeen mukaan kolme kerrosta, joista keskimmäisen sisälle vahvikekangas. Ensimmäisen kerroksen rappaaminen ei ole ollut helppoa ja nopeaa, joten elättelin toiveita, että toinen kerros olisi helpompi. Viimeistenkin talkoohalujen karkottamiseksi kerrottakoon, että ei se ole. Ei ole helppoa saada rappaus tarttumaan niin että sitä pitää kankaankin paikallaan, ja olenkin pari kertaa liikaa katsonut, kun tunnin-parin työni romahtaa yhtenä kankaanpalana alas seinältä. Katon kohdalla huomasin kankaan kiinnittämisen mahdottomaksi ja totesin, että kattoon tulee vain kaksi rappauskerrosta ja ei vahvikekangasta. Olen näiden päivien aikana alkanut kyseenalaistamaan koko kankaan tarpeellisuutta. Sen tarkoitus on siis kai vahvistaa rappauspintaa. Sen jo ainakin päätin, että mitään keittiönkaappien taakse jääviä seiniä en todellakaan aio rapata moneen kertaan.

Kahden haastavan kerroksen jälkeen kolmas kerros on ollut erittäin suuri positiivinen yllätys. Pintakerrosta varten olen ostanut kaupallista hienorappaussavilaastia, jotta seinät eivät jäisi harmaiksi. Ai että kun on meinaan helppoa ja mukavaa tuon kaupallisen laastin levittäminen! Noin helppoa kun olisi kaikki kerrokset olleet niin seinät olisi rapattu jo viime jouluna. Samoista ainesosista se koostuu kuin omani, paitsi osmankääminsiemenen sijaan tässä on selluloosaa ja "huolella valitun rakeisuuskäyrän mukaista hiekkaa". Voisi kyllä ihan uteliaisuuttaan koittaa, minkälaista laastia saisi aikaseksi liottamalla sanomalehdestä selluliisteriä sideaineeksi.

Seinän väriksi tuli 1:2 oranssi:valkoinen. Harkitsin punaisen ja oranssin välillä ja ensivaikutelma on, että punainen olisi ollut parempi. Seinä on vähän turhan keltainen makuuni. Mutta ei se huono ole, sillä nyt mennään, silmä tottuu ja mitä näitä on.

Ja siinä se nyt on! Ihan ei vielä tulia kannata tehdä, mutta pian! Seinä näyttää kuvassa melko kirjavalta, kun siellä näkyy kuivunutta pohjalaastia, märkää pohjalaastia, kuivunutta pintalaastia ja märkää pintalaastia. Nyt on taas oikein hyvä fiilis siitä, kuinka mökki näyttäisi edistyvän.

Toiset savirappaustalkoot ja valmis tiskiallas

Viime viikonloppuna päästiin pitämään talkoot alkuperäisen suunnitelman mukaan kuuden hengen voimin. Rappaus eteni todella kivasti. Rappaaminen on yksistään aika hidasta ja tylsää puuhaa, mutta porukalla homma etenee paljon ripeämmin ja mukavammin.

Melkein puolet mökistä on nyt kertaalleen rapattu. Haluaisin saada kamiinanurkan kokonaan rapattua, jotta kamiinan pääsisi asentamaan. Seuraavaksi pitää siis hankkia toiseen kerrokseen upotettavaa vahvistusverkkoa ja päällimmäisen, värillisen kerroksen laasti.

Laasti on pysynyt hyvin kiinni katossakin, mutta saa nähdä ropiseeko se alas mökkiä siirrettäessä. Rappaaminen ei ole ihan kevyttä ja nopeaa, joten epäonnistumisen mahdollisuus on hieman epämotivoivaa (ilmeisesti myös talkoolaisten mielestä). Mutta ei voi voittaa, jos ei koita. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, pitäisikö loppuosa mökistä päällystää jollain muulla materiaalilla, mutta päätän sen sitten, kun näen kuinka työläitä kakkos- ja kolmoskerros ovat rapata. 

Tiskiallas selvisi lasituspoltosta ja lopputuloksesta tuli ulkonäöllisesti hyvin sitä mitä toivoinkin. Harmi vain, että altaan käytännöllisyys jäi heikoksi, sillä pohjan kaato ei onnistunut. Vesi jää siis seisomaan altaan reunoille, eikä valu viemäriin. Huonot kaadot ovat todella ärsyttäviä, joten harmittaa kyllä, etten onnistunut sen paremmin. Allaskin oli kuitenkin aika työläs projekti eikä ihan ilmainen, joten motivaatio lähteä tekemään saman tien uutta yritelmää, on aika heikko. Ehkä motivaatio löytyy vielä ennen kuin altaan asennus paikalleen on ajankohtaista, varmaan viimeistään sitten kun olen hetken käyttänyt huonosti toimivaa allasta.