Valmis lattia ja savirappaustestailua

Edellistä postausta seuraavana viikonloppuna tuli lattia valmiiksi. Sain pari iloista ystävää mukaan saumaushommiin ja homma kävi nopeasti. Viileähkössä mökissä sauman kuivuminen kesti sen verran kauan, että viimeistely ja pesuhommat sain tehdä itse. Lattiasta tuli tosi hieno! Sauman värivalinta on onnistunut ja lattia on varsin tasainen ja saumat ovat siistit. Ei täydellinen, mutta hieno ja hyvä.

Seuraavaksi sitten seinien kimppuun. Kokeilin tehdä itse pohjusteen savirappaukselle. Siihen tuli vehnäliisteriä, hieman savea ja hiekkaa. Sivelin sen seinään ja kuivuttuaan se oli karhea, ja hiekanjyvät tuntuivat olevan vahvasti kiinni. Laastin kanssa koin pienen takaiskun, kun huomasin että keräämäni osmankäämin siemenet olivat ruvenneet haisemaan karsealle. Niissä oli ilmeisesti ollut kosteutta, eikä niitä voinut enää käyttää. Oli tosi sääli heittää niin iso satsi siemeniä roskiin. 

Hain lisää osmankäämin siemeniä, ja tällä kertaa keräsin pienemmän määrän, jolla pääsen edes tekemään testilaastin. Kuitunahan voisi toki käyttää muutakin.

Toissa päivänä tein uuden, isomman satsin pohjustusliisteriä ja levitin sen seinälle. Tein myös pienen testierän savilaastia ja levitin sen aiemmin pohjustetulle alueelle. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun tein savilaastia, eikä minulla ollut oikein käsitystä siitä, millaista sen pitäisi olla. Tähän satsiin tuli 1 osa savea, 3,5 osaa hiekkaa ja 1 osa osmankäämin siemeniä. Olen ymmärtänyt, että jos savea on liikaa suhteessa hiekkaan, laasti kutistuu paljon ja halkeilee. Jos hiekkaa on liikaa, rappaus ei kai tartu kunnolla? Vettä pitää kai olla sen verran, että laasti on työstettävää.

Sain aikaiseksi laastin, jonka sain levitettyä seinään, tosin se vaati aika paljon voimaa ja aika paljon putosi myös maahan. Rappaus alkaa olla melkein kuiva, eikä halkeilua tai muita ongelmia ole ilmaantunut. En ole vielä tehnyt lisää laastia, vaan halusin nähdä ensin toimiko ensimmäinen resepti. 

Pari asiaa, jotka opin tähän mennessä: 

1) Seulo hiekka. Jotenkin kuvittelin, että käyttämäni hiekka olisi ollut niin tasalaatuista, että lappasin sitä laastiin sellaisenaan. Sitten sain nyppiä isompia kiviä seinästä, kun ne kaapivat lastan mukana uria laastiin.

2) Kuivaa osmankäämi esimerkiksi kangaskassissa. Kuivuessaan kukinnot aukeavat ja siemenutua on vaikeaa kerätä talteen ilman, että se leviää ympäri ämpäri. 

Vuoden pimeimmän päivän käytin höyläämällä sängyn runkopuita ja rakentamalla ulkovaraston rungot. Pieni takaisku vielä ylös kirjattavaksi: ulko-oven lukko ei toimi kunnolla, ja kun yritin saada ovea auki, hieno kelopuinen ovenkahva meni kahtia. :( Alla kuva, jossa havainnollistuu mökin koko. Olen sitä täälläkin ihmetellyt, että kuinka "mini"mökistä tuli niin valtava ja samasta asiasta ovat yllättyneet kaikki, jotka ovat mökkiä käyneet katsomassa.

Laatoitus

Lattian pohjatyöt eivät tosiaan menneet ihan nappiin, joten kulutin vielä joitain tunteja hinkaten lattian kumpuja matalammiksi kovametallihiertimellä. Kovaa, hidasta ja pölyävää hommaa, mutta kyllä lattiasta tuli takuulla paljon tasaisempi kuin mitä se oli alkuun. Seuraavaksi oli vuorossa laatoittaminen.

Jostain kummallisesta syystä olen melkein koko ikäni haaveillut, että pääsisin laatoittamaan. Katselin lapsena Remontti-Reiskaa ja olin erikoisen kiinnostunut Bauhausin mainoslehtien kylpyhuoneosioista. Nyt vihdoin koitti aikani ja pääsin ihan itse laatoittamaan lattiaa! Tietenkin aloitin sitten laatoittajan urani vaikeimmasta päästä eli isojen laattojen asennuksesta. 

Aloitin homman sillä, että asettelin laattoja lattialle ja leikkasin tarvittaviin kohtiin pienempiä palasia. Leikkaaminen ei lähtenyt käyntiin ihan toivotulla tavalla. Laatta ei tahtonut millään haljeta torista ostamallani laattaleikkurilla jo lopulta leikkuri hajosi itse ennemmin kuin halkaisi laattaa. Piti sitten lähteä ostamaan kaupasta uusi leikkuri. Uudella leikkurilla leikkaaminen sujui kuin tanssi.

Luin netistä, että isoille laatoille pitää olla niille sopiva laasti ja ostin Weberin flow fix laastia. Isot laatat tarvitsevat myös isommat hampaat laastikampaan, joten ostin isoimmilla hampailla varustellun lastan, jonka kaupasta löysin: 10 mm x 10 mm.

Lattialaattojen kohdalla on tärkeää saada koko laatan pinta-alan kattava laastitartunta. Jos laatan alle jää ilmaa, se voi haljeta iskusta. Laasti siis kiinnittämisen lisäksi vahvistaa laattaa. Netistä löytyy hyvin havainnollistavia videoita aiheesta.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäisen laatan kiinnitysyritykseni. Laastitartunta ei tosiaankaan ollut sataprosenttinen. Kertasin vielä oikeat työskentelytavat ja opin, että isojen laattojen kanssa kannattaa laastia levittää myös laatan pohjaan. Jatkossa en myöskään yhtään pihistellyt laastin kanssa vaan huolehdin, etteivät kamman jättämät kummut jääneet yhtään vajaiksi. Kummut kammataan vain yhteen suuntaan, jotta ne saataisiin poikittaiseen suuntaan laattaa liikuttamalla kaatumaan ja leviämään koko laatan pinta-alalle. Tässä kävi myös ilmi miksi isot laatat ovat pienempiä haastavampia: Isoja laattoja oli tosi vaikea saada liikkumaan laastin päällä. 

Koko homma osoittautui lopulta huomattavan paljon raskaammaksi kuin olin kuvitellut. Laastia kului kilo per laatta ja aikaa tunti per neljä laattaa. Laastin levittäminen oli raskasta ja laattojen liikuttelu oli raskasta. Niissä kohdissa, joihin tuli pienempiä laatan palasia, huomasi kyllä kuinka paljon helpompi pieniä laattoja oli liikutella. Koitin kuitenkin olla erityisen huolellinen siinä, että liikuttelisin laattoja kunnolla, jotta tartunnasta tulisi kattava. Ilmeisesti tähän omaan ei-ihan-täydellisen-tasaiseen lattiaani olisi ollut vielä sopivampikin kampa vaihtoehto, jossa kummut muotoutuvat kaareviksi ja kolot jäävät vielä kapeammiksi. Ensi kerralla tiedän paremmin.

Sijoitin jonkin verran rahaa myös tuollaiseen yllä olevassa kuvassa näkyvään tasauskiilasettiin. Sen avulla vierekkäiset laatat saa tasattua samaan tasoon. Luulen, että se oli ihan hyvä sijoitus, koska ei ole mitään käsitystä siitä, miten laatat olisi pitänyt saada samaan tasoon ilman niitä. Sauman leveyden ylläpito osoittautui helpoksi, kun saumaleveyteni oli 6 mm ja käytössäni oli 6 mm leveä taltta. Sain sillä hyvin tarkistettua leveyden ja samalla kaavittua pursunneet laastit pois.

Ostamani 40 kg laastia ei sitten suuren menekin myötä riittänyt ihan koko lattiaan, vaan noin 10 laattaa jäi kiinnittämättä. Nyt on vielä yksi säkki hankittuna ja huomenna olisi tarkoitus laittaa viimeiset laatat paikalleen, jotta viikonloppuna pääsee saumaamaan. Ei tästä mikään ihan halpa lattia tullut, vaikka itse laatat sainkin halvalla torista, mutta toivottavasti panostus näkyy lopputuloksessa.

Säät suosivat sen verran että sain ulkoseinän maalattua loppuun. Pääty pitänee maalata vielä toiseen otteeseen, mutta teen sen vasta, kun olen saanut päädyn varasto-osankin rakennettua.

Pohjamaalattu

Lopullinen värisävy

Ja nyt kun talvi todella näyttää tulevan, sain vihdoin aikaiseksi kaivettua myös savea rappaustarkoitukseen. Tuntuu hienolta ajatukselta, että täällä Suomessa voi noin vaan lapiolla maasta kaivamalla saada kunnon rakennusmateriaalia. Jännittävää päästä tekemään laastia. Savirappauksesta tulen varmasti kirjoittamaan havaintoja ja kokemuksia.

Minimökin lattian vaiheet

Halusin minimökkiin lattialämmityskaapelin, johon voin ajaa aurinkopaneeleiden ylituottoa erityisesti keväisin, kun sähköä on paljon tarjolla, mutta säät ovat vielä kylmät. Isä mitoitti sopivan kaapelin ja piirsi asennussuunnitelman. Alkuun ajattelin, että olisi mitoitettu matalajännitteellä toimiva kaapeli, mutta se olisi tullut maksamaan noin 500e, joten laitettiin viidesosalla siitä hinnasta kaapeli, johon syötetään invertterin avulla korkeampaa jännitettä. Invertteristä tulee aina tehohäviöitä, mutta ne ovat kuitenkin niin pieniä, että ei tulisi säästetty sähkö koskaan "maksamaan itseään takaisin". Miten nyt sähkön hinnan arvioikaan aurinkopaneelijärjetelmässä.

Kuvassa ei ole ihan lopullinen piirustus

Lämmityskaapelia ei pidä asentaa kiinteiden huonekalujen, kuten keittiön kaapistojen alle, koska sieltä lämpö ei pääse siirtymään huoneilmaan ja pahimmassa tapauksessa kaapelit ylikuumenevat. Lämmityskaapelia ei pidä myöskään asentaa suoraan puuta tai muuta palavaa ainesta vasten. Siksi asensin lattiaan kipsilevyt. Tyypillinen kipsilevylattiarakenne olisi sellainen, että alla on yksi ehjä kerros levyjä, välissä kaapeli, joka on ympäröity kipsilevysuikaleilla ja päällä vielä kerros kokonaisia levyjä. No halusin säästää kipsilevykustannuksissa ja lattian paksuudessa, ja tein työläämmän vaihtoehdon: koversin kipsilevyyn urat kaapelille ja laitoin tasoituslaastia päälle. 

Urien kovertaminen ei lopulta ollut mikään vaikea homma, mutta ei se kyllä mukavakaan homma ollut. Kipsipölyä tuli nimittäin niin paljon, että sisällä ei nähnyt edes seiniä. Tuuletusikkuna oli auki ja ulkoapäin olisi voinut luulla, että sisällä palaa, kun ikkunasta tuprusi "savua". Tein urat käsisirkkelillä ja kaarteet jyrsimellä. Onneksi homma oli kuitenkin kohtuullisen nopeasti tehty. Sähköasennuksiahan ei saa tehdä, jos ei ole pätevyyksiä. Onneksi iskällä on.

Kaapeli urassa

Seuraavaksi oli luvassa kovasti jännittävä työvaihe eli lattian tasoitus. Käytin lattialämmityksen kanssa yhteensopivaa laastia, vaikka en oikeastaan ihan tiedä, miten se eroaa tavallisesta. Sain onneksi hommaan henkistä ja fyysistäkin tukea, koska se jännitti paljon etukäteen eikä osoittautunut helpoksi.

Kun laastijauheeseen lisätään vesi, sen työstöaika on noin 20 minuuttia. Kun ensimmäinen ämpäri oli kipattu lattialle, ajattelin, että äkkiäkös tuon tuosta levittää. Tämän seurauksena seuraava ämpärillinen joutuikin seisomaan vähän aikaa ja ilmeisesti vähän liikaa, koska sen levittäminen oli ihan todella tuskaista, kun massa oli jo niin jäykkää. Kolmas, neljäs ja viides ämpäri onnistui vähän paremmin, mutta jotain tein väärin tasoittamisessa. Lopputulos oli nimittäin kaikkea muuta kuin tasainen.

En tiedä oliko vika huonoissa työvälineissä, puutteellisessa ohjeistuksessa, pihiydessä laastipaksuuden suhteen vai ihan vaan kokemattomuudessa. Lattialaattani ovat isoja, ja ohjeissa painotetaan, että isojen laattojen alustan on oltava ehdottoman suora ja tasainen. Jaiks.

Kysymys ei ole keikkuuko laatta lattialla, vaan mihin suuntaan se keikkuu eniten. Yrityksenä ratkaista ongelma sijoitin 40 euroa kovametallihiertimeen, jolla koitin hangata pahimpia kumpuja matalammaksi. Torista ostin säkin hienotasoituslaastia ja katsoin taas ohjevideoita laastin levitykseen. 

No ei mennyt hienotasoituslaastinkaan levitys ihan niin kuin ohjevideossa. Tällä kokemuksella en palkkaisi itseäni lattian tasoittajaksi. Joku kokeneempi voi tulla kertomaan, mitä tein väärin.

Tällä hienotasoitelaastilla levitysaika oli vain 15 minuuttia. Jaoin säkin vielä kahteen erään koska ajattelin, etten mitenkään ehdi 15 minuutissa tasoittaa koko lattiaa. Ja oikeassa olin. Ensimmäistä puolikasta työstin 40 minuuttia! Eli lopulta massa oli aivan liian jähmeää levitettäväksi. Hiki virtasi ja kädestä lähti nahka. Ehkä olisi pitänyt käyttää jotain primeria eli pohjustusainetta, koska alla oleva kerros tuntui imevän välittömästi paljon kosteutta laastista, eikä se pysynyt hetkeäkään niin juoksevana kuin ohjevideossa. Joo, ohjevideossa kyllä neuvottiin käyttämään primeria, mutta ajattelin että se on joku yksi turha rahastuskikka lisää 😅

Enpä tiedä. Kovasti tekisi mieli päästä laatoittamaan, mutta mitä siitä tulee, jos en saa lattiasta kunnolla tasaista? Laatoitus jännittää tosi paljon, ja kaipaisin siihen myös edes henkistä tukea.

Syysloman raksavimma

Muu elämä on vienyt paljon aikaa niin, että mökkiprojekti oli pitkään tauolla. Syysloman pääsin kuitenkin omistamaan mökin edistämiseen ja sehän edistyikin melkoisesti! Pitkään tuntui, että eristäminen ja kipsilevyjen kiinnittäminen ei lopu ikinä. Aloitin sen homman kuitenkin jo silloin kun oli vielä helteitä! Mutta loppui se lopulta. Sain syysloman aikana seinät eristettyä ja levytettyä, toisenkin lokasuojista paikalleen ja ulkovuorauslaudat paikalleen. Eristin myös lokasuojat ja sain lattiaankin kipsilevyt levitettyä. Lisäksi koko ajan on ollut jotain pikkujuttuja, jotka vievät kuitenkin aina yllättävänkin paljon aikaa. Esimerkiksi viimeistenkin hiirisuojaverkkojen asentaminen, nurkkalaudat, ikkunoiden ja oven pielilaudat sekä ikkunapellit, ikkunoiden maalailua ja asennuksen säätöä niin että menisivät vielä vähän turvonneinakin kiinni.. Puuttuvien ruuvien ruuvailua ja puuttuvien naulojen naulailua ja aina löytyy siivottavaa. 

Innostuin rakentamisesta taas ihan älyttömästi. En saanut lomalla edes nukuttua, kun pää kävi ihan ylikierroksilla ja mietin yötä myöten mitä tarvitsee hankkia ja mitä pääsee tekemään seuraavana päivänä ja miten toteutan minkäkin yksityiskohdan. Tein pitkiä päiviä raksalla ja laitoin itseni fyysisesti aika koville. Eikä into ole loman jälkeen päässyt laantumaan, vaan olen karannut kaikissa mahdollisissa väleissä edistämään raksajuttuja.

Seinät eristetty ja levytetty

Lattia kipsilevytetty

Lomalla yksi päivä meni siihen, että kiersin pitkin Pirkanmaata keräilemässä torikauppoja. Pälkäneeltä Finnfoamia, Lempäälästä lattialaastia, Tampereelta kipsilevyjä. Finnfoamit ostin toiselta nuorelta naiselta, joka myös rakensi siirrettävää minitaloa kierrätysmateriaaleista. Aikamoinen sattuma!

Kattoeristeet asennettu

Pitkään oli sellainen olo, että projekti junnaa paikoillaan, mutta nyt tuntuu, että se yhtäkkiä ottikin valtavia harppauksia. Ja toden totta ei paljoa enää puutu, että mökki on sisältä pintavalmis! Olen kytännyt säätietoja siinä toivossa, että joku päivä kosteusprosentti olisi tarpeeksi pieni ja lämpötila tarpeeksi suuri, että voisin maalata esimaalatut ulkovuorauspaneelit. Löysin siihenkin maalin torista. Yksi päivä säät suosivat ja sain takaseinän paneelit maalattua. Saven löytäminen on ollut pieni murheenkryyni ja sillä alkaa olla aika kova kiire, kun alkaa maa jäätyä.

Paneelit maalattu takaseinästä

Päätyseinä on vielä maalaamatta ja sieltä puuttuu vielä kiinteä varasto myös. Saa nähdä meneekö ensi keväälle sen seinän maalaus. Katolle viritin pressun, jotta piipun läpiviennin ympäristö pysyisi kuivana niin, että voisin asentaa piipun heti, kun lattia on valmis ja saan kamiinan sisään. Se on itselle merkityksellinen etappi, kun saan ensimmäiset tulet omaan kamiinaan 🔥

Ulkoapäin tehtävälistalla ovat lisäksi vielä ikkunoiden pielilaudat ja loppujenkin ikkunoiden maalaus. Hankintalistalla ovat vielä otsalaudat, räystäskourut ja räystäslaudat sekä uusi lasi rikkimenneeseen ikkunaan.

Sisällä seuraavaksi siis pintoja ja saven puuttuessa olen keskittynyt toistaiseksi lattiaan pari viikkoa. Siitä teen vielä oman postauksensa.

Syystuulia

Mökki edistyy hitaasti, mutta varmasti. Lokasuojat on tehty ja toinen niistä on jo paikallaan. Olen maalaillut ja kunnostanut ikkunoita ja eristänyt kattoa. Yksi melko lannistava vastoinkäyminenkin kuitenkin tuli vastaan. Ei mitään niin vakavaa, että olisi keneenkään sattunut, mutta vaivaa ja rahanmenoa lisäävää. Rikoin yhden isoista ikkunaruuduistani. Se oli todella ärsyttävän typerä moka. Nyt koitan etsiä torista vanhaa ikkunaa, jonka lasiruutu olisi tarpeeksi iso, että voisin koittaa leikata siitä puitteisiini sopivan.

Onnistuin myös hajottamaan yhden kittipuristimen. Mutta ei kai ihme, kun puristusvoimani paljastui mittauksessa ikäisteni keskiarvoa paremmaksi 💪

Mökin siirto

Olen siis rakentanut mökkiäni vanhempieni talon pihalla. Joku aika sitten vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle ja mökkini jäi vanhalle paikalleen. Nyt raksalle piti aina erikseen lähteä ja se tietenkin on hidastanut vähän etenemistä. Viimeaikojen työskentely onkin keskittynyt siihen, että saisin mökin siirtokuntoon. Ulkoverhouslaudat ja tuulensuojalevyt on nyt lyöty kiinni ja sisällä olen kiinnittänyt jo yli puoliin mökin seinistä kipsilevyt. Levyt jäykistävät seinärakennetta, joten se ei sitten ehkä levähdä niin helposti tien päällä.

Viime viikonlopulle oli sitten suunniteltu vihdoin siirto-operaatiota. Mökki vaatii siis traktorin siirtäjäkseen ja alkuun meinasi mennä sormi suuhun, kun traktorin omistajilla tuntui olevan puintityöt kesken. Onneksi kummisetäni pääsi avuksi. Ja niin se mökki jätti jälkeensä puolivuotisen rakennuspaikkansa viime sunnuntaina!

Siinä se nyt on, ensimmäistä kertaa ilman marjapuskia tiellä!

Hyvästi jää vanha raksa.

Mökkiin kiinnitettiin kaikenlaisia huomiovaloja, koska se oli räystäiltään yli 3,5 m leveä. Jäin itse vielä vanhalle pihalle tekemään sadonkorjuuta sillä aikaa, kun kummisetä ajoi traktorilla ja isä saattoi henkilöautolla mökkiä. Ohi aiheen tuli kyllä erinomainen sato vanhalta kasvimaalta, kun ottaa huomioon, etten kylvänyt sinne tänä vuonna mitään:

On siis jäänyt aiempina vuosina ehkä vähän sadonkorjuuhommat kesken ja maahan jääneet perunat ja valkosipulit ovat jatkaneet kasvuaan seuraavana vuonna... Porkkana tekee toisena kesänään kukan ja oli siementänyt pitkin pihaa. Aika monta porkkanaa nostin kukkamaastakin.

No mökinsiirto oli itselle melko stressitöntä näin, kun en ollut näkemässä kuinka se pomppi menemään siellä tiellä, mutta puolesta välistä matkaa tuli sitten tällainen uutinen:

Eiiiih

Rengas oli hajonnut. No mistäs sitä nyt uusi rengas taiotaan sunnuntaipäivänä? Mikä onni kävikään, kun läheisen maatilan isännällä oli oikean kokoisia renkaita! Nämä olivat ilmeisesti vielä jotain vanhaa mitoitusta. Ostettiin rengas ja saatiin lainatyökalu pulttien aukaisemiseen. No pultit olivat ruostuneet aika pahasti kiinni ja se työkalu hajosi. Toisesta osoitteesta saatiin lisää lainatyökaluja ja sen talon isännästä oli myös paljon apua, jonka talon viereen mökki jäi. Kovan työn jälkeen rengas oli vaihdettu. (Itse olin siis koko tämän ajan tekemässä sadonkorjuuta, eli miehet saivat hoitaa koko homman keskenään heh) Ja matka jatkui. ...noin puoli kilometriä.

Tupla eiiiiih!

Tässä kohtaa päivä oli jo sen verran pitkä, että toiseen renkaanvaihto-operaatioon ei enää ryhdytty, vaan mökki jäi tien syrjään. Kyllä tuli yöllä vähän kannettua huolta siitä, kuinka mökki säilyy ehjänä tienpielessä, ettei kai kukaan mene sitä tuhoamaan.

Seuraavana aamuna soitin edellisen renkaan myyneelle isännälle, että josko hältä toinenkin rengas löytyisi samalla, kun tuodaan uusi työkalu hajotetun tilalle. Ja löytyi onneksi! Nyt oli kaikki työkalut omasta takaa, eikä tarvinnut pitkin kyliä lainailla ja isän kanssa mentiin vääntämään pulttia. Oli ne tiukassa, mutta kaikki lopulta aukesi. Johan pääsin itsekin mukaan raskaisiin hommiin.

Mökki-parka tienvarressa

Tässä on, kuulkaas, kova mimmi rengasta vaihtamaan! Ja nuo eivät siis ole mitään tavallisia autonrenkaita, vaan noin metrin halkaisijan isoja, painavia renkaita.

Ja matka pääsi jatkumaan! 

Nyt pääsin itsekin seuraamaan mökin siirtymistä ja voin kertoa, että oli pe-lot-ta-vaa! Mökki pomppi tiellä välillä todella hurjan näköisesti ja oli meillä yksi sillanalituskin, joka oli aika nafti. Liikenteen kannalta ei ollut ihan hiljaisin mahdollinen siirtoaika, mutta ei onnistuttu keräämään juurikaan jonoa siitä huolimatta. Ja ihan kokonaisena saatiin mökki perille asti, uskomatonta! Tuhannet kiitokset kummisedälle ja isälle ja myös avuliaille kyläläisille 💛 Nyt on myös vähän kokemusta siitä, miten mökin siirto onnistuu, kun loppusijoituspaikkaa etsiskelen.

Uusi raksa

Heti seuraavana päivänä laitoin ison kasan eristevillaa paikalleen ja siivoilin paikkoja. Seuraavia työvaiheita olisi lokasuojien teko ja kiinnitys sekä ikkunoiden ja ovien eristys. Kuten kuvistakin näkee, ulkovuorauslaudasta on vielä vähän pulaa. Kattoon tarvitsisin vielä myös lisäeristeeksi jotain diffuusiotiivistä eristelevyä. Nyt alkoi tosin opinnot ja työtkin taas ja viikonloputkin on aika täyteen varattuja, joten saa nähdä miten tässä ohessa hommat pääsevät etenemään.

Viikonloppuharppaus

Katto saatiin viimeistä vaille valmiiksi toissa viikonloppuna. Tehtiin piipulle valmiiksi reikä, mutta vedettiin huopa reiän päälle. Läpivientikaulus kiinnitetään vasta, kun piipun voi asentaa sisälle. Toisesta päädystä puuttuu vielä harjakaistale, joka laitetaan sitten kun läpivientipeltikin on paikallaan. Siksi katolla on kuvissa edelleen pressu toisella puolella kattoa.

Ulkoverhouslautojen naulaaminen on ollut kovaa hommaa, ja olkapääni ei ole touhusta oikein tykännyt. Olen saanut onneksi paljon naulausapua monesta suunnasta ❤️ Pintavikaisista lehtikuusilaudoista, jotka keväämmällä ostin, on nyt käytetty suurin osa. Jäljellä on enää leveämpää lautaa, jota laitan yläreunaan jatkoksi. Takaseinä jäi kapeampien lautojen osalta vajaammaksi kuin etu- ja sivuseinä. Toiselle sivuseinälle tulee sitten ihan toisenlaista lautaa. Toivottavasti saan kokonaisuuden näyttämään harmoniselta, vaikka siihen tuleekin niin montaa erilaista lautaa. Tykkään kyllä siitä, että mökistä näkyy päällekin se, ettei se ole suoraa talotehtaalta, vaan jämistä kasattu. Viimeinen päätyseinä on vielä auki, koska tämänhetkisellä sijoituspaikalla ei oikein mahdu avaamaan ovea... Mietinnässä on nyt, minkä väriseksi maalaan päätyseinän. Ehkä joku harmaan sävy harmaantuvan lehtikuusen kaveriksi?

Tällä viikolla olisi säiden puolesta ollut parhaat raksakelit, mutta tunnuin olevan projektin kanssa ihan jumissa. Olkapää vihoitteli, joten en saanut kuin sahattua lautoja valmiiksi. Sisällä ei päässyt vielä asentamaan villoja, koska sähköt olivat asentamatta. Nyt viikonloppuna sain sitten sekä naulausapua, että sähköille putket ja rasiat seiniin! Pääsin siis asentamaan jo eristeetkin ja tuntui, että viikonlopun aikana projekti ottikin taas ihan valtavan harppauksen eteenpäin. En jotenkin uskonut, että sisäpintojen asennus voisi olla käsillä näin pian, mutta huomenna käyn hakemassa kipsilevyt, jotka jäivät yli tuttavien raksalta.

Olin aiemmin suunnitellut käyttäväni Fermacell-levyjä seiniin, koska niihin saisi savirappauksen suoraan pintaan. Ne tulisivat kuitenkin ihan hirvittävän kalliiksi, kun tavalliset kipsilevyt saan nyt ilmaiseksi. Niiden päälle täytyy sitten kiinnittää ruokomattoa, jotta rappaus tarttuu, mutta säästän silti satasia tällä ratkaisulla.

Savirappauksesta tulee nyt lopulta ehkä kokeellisin materiaali, jota pääsen tähän mökkiin testaamaan. Sen olen vakaasti päättänyt tehdä, vaikka vähän jännittää miten se onnistuu. Sain hiekkalaatikollisen hiekkaa ja neuvon kerätä kuulemma parhaaksi osoittautunutta kuitumateriaalia laastia varten: osmankäämin siemeniä. Sitten tietenkin tarvitsen vielä sitä savea. Tarkoitus on siis tehdä laasti itse ihan suomalaisesta luonnon savesta alempiin kerroksiin. Suomalainen savi on sellaista sinertävän harmaata, joten pintakerrosta varten meinasin ostaa valmista, vaaleampaa savilaastia.

Isäni on sähköinsinööri ja hänellä on asennusoikeudet, joten pääsin näkemään ihan lähietäisyydeltä sähköjen suunnittelua ja asennusta ja osallistumaan suunniteluun ehkä vähän toisella tasolla, kuin palkatun suunnittelijan kanssa olisi päässyt. Sähkömaailma on minulle aika vieras ja isä sai selittää juurta jaksaen esim. mikä on jakorasia ja mikä kytkinrasia. Paljon opin uutta mahdollisuuksista, rajoituksista, miten sijoitetut asennukset on helppo kiinnittää ja mitkä vaativat enemmän vaivannäköä. Pääsin vaikuttamaan sijoituksiin myös lennosta: jos olin suunnitellut pistorasiaa seinätolppien keskelle, saatoin todeta, että paikka on yhtä hyvä tolpassa kiinni, kun siihen se on helpompi asentaa. Minulla oli myös ihan omia näkemyksiä siitä, miten haluan katkaisijat sijoitettavan. Isä olisi automaattisesti sijoittanut suurimman osan katkaisijoista oven pieleen samaan paikkaan, mutta halusin, että siellä missä valoa tarvitaan, katkaisija on käden ulottuvilla. Nyt esim. yövalon katkaisija on sängyn vieressä ja ruokapöydän valon ruokapöydän vieressä. Ainoastaan yleisvalon ja pihavalon katkaisijat ovat oven vieressä. Pihavalosta puheenollen: löysin kirpputorilta aika täydellisen kelopuisen valaisimen, josta vähän editoimalla saan ulkovalon, joka sopii oven viereen täydellisesti.

Mökkiin tulee nyt sekä 230V pistokkeita (eli "tavallisia" pistokkeita) sekä 12V pistokkeita, joihin virta tulee suoraa akusta ilman invertteriä. Esimerkiksi kaikki valot tulevat 12 voltin piiriin, jolloin säästytään invertteristä syntyviltä häviöitä valoja käytettäessä. Erikoisempana ratkaisuna myös kaikkien ikkunoiden ylänurkkaan on vedetty varaus sähkökäyttöisille pimennysverhoille ja sängyn viereen katkaisija niiden nostamista ja laskemista varten. Yhdet automaattiset pimennysverhothan olen jo rakentanut 3D-mallinnustaitoja, Arduinoa ja kokeneemman tekijän neuvoja hyödyntäen, joten tokihan sellaiset mökkiinkin tulee. 

Into projektia kohtaan on taas ihan huipussaan. Kun olen saanut seinät levytettyä, mökillä taitaa olla edessään ehkä pelottavin asia tähän mennessä: siirto uudelle työmaalle. Se jännittää todella paljon ja mielessä vilisee kauhukuvat haljenneista ikkunoista ja maantielle kaatuneesta mökin raadosta. Päätyseinään, joka on isoksi osaksi vain ikkunaa, suunnittelin laittavani tukevamman levytyksen vaikka OSB-levystä kunnollisen jäykistyksen takaamiseksi.